On sinänsä tosi vaikeeta kirjoittaa päiväkirjaa, kun ei liiku missään ja tekee vaan kotihommia.
Mutta taas tuli selvittyä tästäkin vuorokaudesta tupakoimatta.
Tupakanhimo on edelleen tietysti voimakas, ja välillä huomaan mieleni harhailevan ajatuksessa siitä, että mitä väliä sillä ois vaikka polttaisinkin.
Onneksi nopeasti tajuan että kyllä sillä on paljonkin väliä.
Eilen aamulla leikkasin 25mg nikotiinilaastarin puoliksi, ja kyllä sillä sitten koko päivän pärjäsin. Purkkaa kyllä meni, ja välillä oli myös inhalaattori käytössä.
Töissä käyn vain parina päivänä viikossa, joten kauppareissua lukuunottamatta olin koko päivän kotona.
Kaveri poikkesi pikaisesti, siinä inhalaattori tuli tarpeeseen, kun pihalla rupateltiin.
Samalla pihaan kurvasi myös isäni puoliso, hän toi mulle lisää timanttitöitä ettei ne vaan pääse loppumaan kesken. Huomasin, kun hän alkoi kaivelemaan taskuaan etsien tupakka-askia.
Mietein muutaman sekunnin, ja pyysin ettei hän polttaisi edessäni, en usko että olen siihen vielä valmis.
Joskus sekin on opittava sietämään että muut lähellä polttavat, mutta nyt oli liian aikaista sille.
Iltapäivästä aloin kaipaamaan tekemistä, jotain mikä saa taas huomioni muualle.
Olen "vasta" pari kuukautta kaavaillut siivoavani auton. Nyt oli hyvä hetki sille. Auto oli suoraansanoen törkeässä kunnossa, joten sitä siivoillessa menikin hyvä tovi.
Tupakanhaju istuu sisustuksessa varmaan kun tatti paskassa ja kauan, vaikka aina onkin ollut ikkuna auki kun tupakkaa autossa on poltettu. Sentään kaikki tuhka, presut ynnä muu kuona on nyt siivottu.
Tuoksut oli nyt jo TUOKSUJA, ja maut MAKUJA. Kyllä ne aistit sieltä vaan ovat palautumassa, vaikken aiemmin edes tiedostanut niissä olevan mitään vikaa. Suolan käyttöä saa vähentää entisestään, vaikken koskaan muutenkaan sillä ole hirveämmin lätrännyt.
Loppupäivä kuluikin sitten taas koneen äärellä ja poikaa paimentaessa. Hyvin alkaa näkymään kyllä lapsessa turhautuminen kotona oloon. Vaikka sitä kuinka koittaa keksiä tekemistä ja touhuta, niin ei sitä vaan yksi aikuinen kykene korvaamaan kymmenen muun lapsen seuraa, mikäli lapsi siihen on tottunut. Teinin sen sijaan joutuu pakottamaan ulos. Hän viihtyisi luolassaan (huoneessaan) vaikka kuinka kauan, ellei välillä olisi ihan pakko poistua sieltä esimerkiksi vessaan.
Illalla oli pakko mässyttää vähän sipsiä ja katsoa leffaa. Koin sen ansainneeni.
Onneksi olen jo päättänyt, että vaaka saa pölyttyä toistaiseksi sängyn alla.
Uni tuli helposti, ja nukuin hyvin. Viimeöinen nukahtamisvaikeus ei siis onneksi enää jatkunut.
IKINÄ en ole nukkunut näin hyvin näin montaa yötä viikossa. Se jää sitten nähtäväksi mikä tilanne öiden suhteen on sitten kun lopetan nikotiinikorvaushoidon, mutta sitäkin murehdin vasta silloin.
Aamulla heräsin pirteänä uuteen päivään. Puolikas nikotiinilaastari käsivarteen, koiran ulkoilutus, aamukahvit, puuterit naamaan ja töihin. Seuraavana työpäivänä voi vaikka nukkua sen vartin pidempään, joka muutoin on aamuisin kulunut tupakalla ravatessa.
Neljä vuorokautta täynnä, JES!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti