Hahaa, still here and going strong!
En olisi oikeasti edes uskonut että selviän viisi päivää polttamatta. Se röökinpoltto on ollu mulle se mun pakotie kaikesta, se mikä on kovilla olevat hermot rauhoittaneet. Se on ollu SE juttu.
Mutta tässä sitä ollaan, tätä kirjoittaessani mulla on kuudes vuorokausi kohta lähdössä käyntiin.
Eilen aamulla uudet aamurutiinit oli selkeästi jo iskostunut minunkin paksuun kallooni.
Perse ylös, vaatteet päälle, keittiöön laittamaan niksulaastari ja pari imaisua inhalaattorista.
Pojan aamupala, kahvi tippumaan, kissoille ruokaa ja koiran ulkoilutus.
Juon kahvia ihan rauhassa, koska tiedän että mulla ei ole mikään kiire, en muistanut siirtää sitä herätystä eteenpäin, joten ennen tupakointiin kulunut aika on tänäaamuna käytettävissä johonkin muuhun.
Tämä aamu vaan on päättänyt, että multa ei nyt suju mikään. Meikattuani peilistä näkyy oikein huolellisesti taputeltu kakkuturpa, en tiedä mitä tapahtui, mutta näyttää siltä että mulla on koko viikon tarpeiksi meikkivoidetta ja puuteria. Just sellanen, että jos autoillessa tulisi äkkijarrutus niin meikkipohja jatkaisi matkaansa tuulilasiin saakka, vaikka se oma naama pysyis paikallaan.
Mulla ei nyt vaan ole mitään mielenkiintoa aloittaa alusta, joten ihan sama, tänään kohdataan maailma naama kuorrutettuna.
Töihin, ja melkein yhtä nopeasti töistä pois. Työssäni toisina päivinä voi olla paljon tekemistä, toisina päivinä ei juuri mitään. Tämä oli just sellanen päivä, ettei ollut juuri mitään tekemistä.
No, kauppaan on pakko mennä, joten pääsimpä sinne ajoissa, ennen kun koko muukin kylä sinne ryntää. Kerrankin kaupan hyllyillä on lihatuotteita, kiitos kelpaa!
Autoiluosastolta ostan myös uuden tuoksutinhärpättimen autoon, kun se kerran on siivottukin niin sais myös tuoksua hyvältä. 😁
Kotiin päästyäni menen pojan kanssa ulkoilemaan. Koitan maanitella teiniäkin ulos luolastaan tuloksetta. Kun ei kerran nätisti toimi, niin huomenna käsketään.
Jätin tällä kertaa inhalaattorin sisälle, purkkaa jauhoin koko ulkoilun ajan. Ja olihan mulla edelleen se laastarinpuolikas jonka aamulla laitoin.
Inhalaattorilla koitan tällä hetkellä korvata vain ne tilanteet, jolloin se tupakka on ollut huulessa ihan tavankin vuoksi, ja niitäkin koitan karsia jotta samalla pääsisin irti tavasta. Ei ole tarkoitus loppuikää imeskellä inhalaattoria päivittäin. Purkkaa meni tänään kyllä useampi pala, en huomannut laskea.
Illasta ei sitten oikein olekkaan mitään kirjoitettavaa, siinä se meni samoissa merkeissä kuin muutkin illat tällä viikolla.Nukahtamisessa meni oma tovinsa, mutta kun se uni tuli, niin nukuin oletettavasti hyvin, koska aamulla olo oli hyvä, eikä sellainen the walking dead-olotila kuin vaikkapa viime viikolla.
Mun pitää tunnustaa, että yhtä kriittistä asiaa mä olen vältellyt.
Mulla on edelleen tupakkatuotteita kotona. Avaamaton presutoppa, filttereitä ja moooooooooooooonta pakettia sätkäpapereita.
Mä en raaski heittää roskiin, enkä toistaiseksi ole keksinyt kenelle ne antaisin.
Ja toisaalta, olen miettinyt että olisiko mulla vaikeempi olla jos tietäisin että täällä ei ole tupakkaa.
Mulla ei ole kuitenkaan ollut varsinaista kiusausta, kertaakaan ei oo käynyt mielessä että ottaisin ne tuolta jemmasta ja menisin röökille. Saatan kyllä kerjätä verta nenästäni pitämällä nuo tupakat tuolla, mutta mähän nyt menen perse edellä puuhun jokatapauksessa, joka asiassa.
Miksi tätäkään asiaa tekisi itselleen helpommaksi, kun se voi olla vaikeaakin? 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti