Eilen napsahti neljä viikkoa täyteen tupakoinnin lopettamisesta. Tai pitäisikö sanoa että neljä viikkoa sitten lopetin arkitupakoinnin, koska viihteellä ollessa tulee edelleen tupruteltua. Niin tai näin, tyytyväinen olen silti kuluneeseen neljään viikoon, vaikka joukkoon mahtuukin myös lipsahdus. En silti olisi ikipäivänä uskonut että mä kykenen tähän, ainakaan ilman jatkuvia lipsumisia. Ja itseasiassa mun on ihan pakko todeta, että tää on ollut yllättävän helppoa.
Muutoksia huomasi melkein heti, se toimi oikein hyvänä kannustimena. Toinen merkittävä tekijä on ollut se, että olen pitänyt itseni kiireisenä. Kolmas tärkeä asia on ollut riittävä nikotiinikorvaustuotteiden käyttö, ja neljäntenä mainitsen taas kerran Smoke free-sovelluksen, joka on kivasti pitänyt kirjaa niistä asioista, joihin itse ei tule kiinnitettyä huomiota.
Yli 550 sätkää on jäänyt polttamatta. Sen kyllä huomaa keuhkoissa. Ja lompakossakin. Kuukauteen en ole ostanut tupakkaa, viihdetupakointikin on hoitunut ihan niillä röökeillä mitä ennen lopettamista olin ostanut. Eikä tarvi ostaa vielä seuraavanakaan kuppipäivänä.
Ihan jokaista tupakanhimoa en ole ylös kirjannut, mutta hitokseen paljon on niitäkin hetkiä jo voitettu, varmasti reilusti yli 150 kertaa olen päättänyt olla menemättä röökille vaikka on tehnyt ihan julmetusti mieli.
Kolmas kohta kertoo että elämäni on pidentynyt reilulla viikolla, mutta tuo neljäs kohta on se joka jaksaa joka kerta hämmästyttää, kuinka paljon aikaa siihen tupakoimiseen ihan oikeesti menee. En mä enää ihmettele yhtään edellisten työpaikkojen savuttomien pomojen tai työkavereiden närkästystä (luvallisista) tupakkatauoista, ylimääräistä taukoa se on, ja savuton painoi senkin aikaa duunia kun mulle maksettiin tupakoinnista. Se oli aina vaan se muutama minuutti kerrallaan, mutta kun ne minuutit laskee yhteen niin onhan siellä tauolla oltu loppupeleissä ihan hitosti.
Mä löysin myös uuden lempparin nikotiinipurukumeista. Nicorette fruitmint.
Ei juuri polttele, ja koostumus on paljon Nicotinellia pehmeämpää, ja maku mielestäni paljon voimakkaampi, joskin aika reilusti makeampi. Semisti ärsyttää purkan pieni koko, tekisi mieli heittää niitä samantien kaksinkappalein hetulaan, mutta se lienee parempi jättää tekemättä 😆
Purkkaa menee päivästä riippuen 3-6kpl eli kohtapuoliin voin tipauttaa nykyisestä 4mg vahvuudesta kahteen milligrammaan. Liian aikaisin en uskalla, ettei tule takapakkia.
Lopettamisen suhteen siis pyyhkii hyvin. Mutta se painonhallinta, se nyt on heittänyt sitten ihan kirjaimellisesti läskiksi. Vaaka näytti tänään 96,7kg enkä todellakaan ollut siitä mitenkään mielissäni.
Mikä saakeli siinäkin nyt sitten muka on, että mä pystyin lopettamaan tupakoinnin joka käytännössä hallitsi mun jokaista toimintaani, mutta en saa itseäni niskasta kiinni tämän laihduttamisen kanssa?
Ongelma numero 1 on mun epäsäännöllinen ruokailu. Aamulla syöminen on ehkä kamalinta mitä tiedän, ja lounasaikana on sitten ihan kiljuva nälkä. Ja joku ateria kun jää väliin, niin illalla tulee sitten tungettua lärviin ihan pirusti kaloreita. Kun kerran oikea ateriamalli on tiedossa, niin miksi sitä ei voi noudattaa?
Nyt olen kuitenkin kahtena päivänä kiinnittänyt paremmin huomiota syömisiini. Aamupalat olen saanut syötyä, vaikka tiukkaa on tehnyt.
Lounas jäi eilen väliin, ja se kostautui illalla.
Ylläolevat kuvat ihan kivenheiton päästä lenkkipolulta, joka johtaa meren rannassa sijaitsevalle lintutornille. Patalaiska lenkkikaverikin pääsi kuvaan. Talsittiin eilen 4,5km ja pidempäänkin oisi jaksanut mutta päivänvalo uhkasi loppua kesken, koska idea lenkille lähdöstä tuli hitusen myöhään, vasta klo 20 maissa.
Tänään olin ajoissa liikkeellä. Parin tunnin kävely merenrannalla, pitkin hiekkarantaa. Suunnilleen 7 kilometriä. Kyllä siinä sielu lepäsi. Takaisin autolle päästyäni jalat ei kyllä olleet ollenkaan samaa mieltä, mutta se ei oikeastaan edes haitannut, oli ihan hitokseen hyvä fiilis. Askeleita on tälle päivälle kertynyt aika kivasti, verrattain siihen mitä ne on olleet tässä aiemmin, hyvinä päivinä ehkä lähellä viittä tuhatta. Oikein hävettää.
Nyt vielä pieni rutistus ennen iltaa, huussolli vaatii kipeästi siistimistä. Kaksi lasta ja mies riittää jo yleensä saamaan kodin päivän aikana mullinmallin, mutta meillä sotkemista avustaa myös lauma erinäisiä karvaisia ja karvattomia lemmikeitä, joten imurin kanssa on oltava hyvää pataa jos mielii oleskella edes kaukaisesti ihmisasumusta muistuttavassa tilassa.
Hyvillä fiiliksillä eteenpäin, kyllä tästä vielä hyvä tulee 💪
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti