Viime viikon kuulumisia

Huhheijaa, siinä se taas vierähti viikko. Meni muuten yllättävän nopeasti vaikka voisi olettaa että tylsyys kaivelisi kun oikeastaan minnekkään ei voi mennä tuon epidemian vuoksi. Viikko piti sisällään paljon kävelyä, oli niin nättiä keliä ettei sitä voinut olla hyödyntämättä.

Kuten jo viimeksi mainitsinkin, tässä mun kodin lähettyvillä on useita kerrassaan upeita lenkkeily-ja ulkoilureittejä. Luontopolkuja, lintutorneja, järviä, meri, metsää pururatoineen. Mitä muuta voi toivoa? Täällä päin asuessa liikkuminen ei todellakaan voi jäädä ainakaan siitä kiinni, ettei olisi mielekkäitä reittejä talsittavaksi.

Viime maanantain ja tiistain lenkkeilyistä jo kirjoitinkin viime postauksessa, aloittakaamme siis keskiviikosta.
Keskiviikkona lenkkeiltiin miehen kanssa jälleen pitkospuita pitkin. Kokonaisuudessaan lenkille tuli matkaa reilu 7km, ja aikaa meni 1h ja 45min. Kohtalaisen rauhakseen siis tallusteltiin, mutta hei, pakkohan näitä maisemia oli pakko pysätä ikuistamaan.

 

Tällä reitillä kuljettiin sekä metsässä että meren rannalla, suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin. Osa puista oli vähän heikommassa hapessa, ja osa oli ilmeisesti ollut liian lähellä paikallista nuorisoa. Kaikki pitää hajottaa, ilmeisesti. Suurin osa tästä reitistä oli kuitenkin oikeinkin hyvässä kunnossa, osittain reitti oli hyvinkin helppokulkuista leveää "siltaa".

 

Reitillä on useampi lintutorni, ja näkymät näistä on melko hulppeita. Tarkoitus on tehdä sama lenkki vielä uudelleen niin, että mukana on parempi kamera. Kun saan reitiltä parempia kuvia teen luultavasti uuden postauksen blogiin pelkästään tästä reitistä. 

 

Lähdimme liikkeelle Langourasta,jonka vieressä onkin jo ensimmäinen lintutorni. Siitä kivenheiton päässä sijaitsee Huhtalan lintutorni, jonne oli harmillisen vaikeaa kulkea, koska kaikki pitkospuut oli viskelty hujanhajan. Sieltä palasimme Langouraan ja jatkoimme lietteiden tornille, jonka jälkeen reitillä oli yllä oleva sannannokan lintutorni. Siinä on lintutornilla kokoa. Sannannokan jälkeen poikkesimme vielä kolmella muulla reitin varrella sijaitsevalla tornilla, ja palasimme samaa reittiä takaisin. Pidemmänkin lenkin pystyy tällä reitillä heittämään helposti, opasteet on kivasti näkyvillä. 

 

Torstaina ja perjantaina lenkkeilin ihan kotinurkilla, ja viikonlopun otin rennommin. Koko viikolle kertyi kävelyä likemmäs 30km. Pidän tätä aika hyvänä määränä näin alkuun ainakin. Jalkapohjat olivat jo torstaina aikalailla kipeät, mutta perjantaina sain hommattua paremmat kengät lenkkeilyyn, niin sekin helpotti. Kunnon kengissä hintaakin tietty on, mutta parempi investoida vähän parempiin, saati ostaa ne huonommat ja kärsiä. Joillakin toki voi oikein hyvin ne halvemmatkin toimia, eikä halpa missään tapauksessa tarkoita aina huonoa. Oma jalkani vaan on sen verran konstikas, etten ole huokeimmista kengistä kyllä näin hyvin istuvia löytänyt.

Maanantaina ei tullut lähdettyä lenkille. Halusin kaivaa kahvakuulat pölykerroksen alta, ja nostaa kunnolla hien pintaan. Treenitossut jalkaan, poppi pauhaamaan ja eikun tuumasta toimeen.  

 

Ja voi hemmetti, että oli hyvä olo kunnon treenin jälkeen. Hengästynyt, hikinen ja kaikkensa antanut, mutta silti niin saamarin tyytyväinen. Mun edellisestä kahvakuulatreenistä on aikalailla aikaa, mutta mä jaksoin koko treenin, eikä meinannut edes taju enää lähteä kun happi kulki :D

Ja tästä päästäänkin tupakoinnin lopettamiseen, se sujuu edelleen toivotusti. Sätkiä on jäänyt vetämättä laskurin mukaan jo melkein 700 kappaletta, se on muuten melkoinen määrä :D

 Syömiseen olen kiinnittänyt paremmin huomiota ja lisännyt vedenjuontia. Aineenvaihdunta on selvästi lähdössä käyntiin, mutta ottaa vielä tovin. Paino on lähtenyt laskuun, kilo putosi viikossa. Sen enempää sen ei oikeastaan kuuluisi tässä ajassa pudotakkaan.

Summa summarum, oikein hyvin onnistunut viikko siis takana. Taas voi hymyssä suin jatkaa eteenpäin, jokainen askel on eteenpäin =)

Neljä viikkoa takana.

 Eilen napsahti neljä viikkoa täyteen tupakoinnin lopettamisesta. Tai pitäisikö sanoa että neljä viikkoa sitten lopetin arkitupakoinnin, koska viihteellä ollessa tulee edelleen tupruteltua.  Niin tai näin, tyytyväinen olen silti kuluneeseen neljään viikoon, vaikka joukkoon mahtuukin myös lipsahdus. En silti olisi ikipäivänä uskonut että mä kykenen tähän, ainakaan ilman jatkuvia lipsumisia. Ja itseasiassa mun on ihan pakko todeta, että tää on ollut yllättävän helppoa. 

Muutoksia huomasi melkein heti, se toimi oikein hyvänä kannustimena. Toinen merkittävä tekijä on ollut se, että olen pitänyt itseni kiireisenä. Kolmas tärkeä asia on ollut riittävä nikotiinikorvaustuotteiden käyttö, ja neljäntenä mainitsen taas kerran Smoke free-sovelluksen, joka on kivasti pitänyt kirjaa niistä asioista, joihin itse ei tule kiinnitettyä huomiota.

 

Yli 550 sätkää on jäänyt polttamatta. Sen kyllä huomaa keuhkoissa. Ja lompakossakin. Kuukauteen en ole ostanut tupakkaa, viihdetupakointikin on hoitunut ihan niillä röökeillä mitä ennen lopettamista olin ostanut. Eikä tarvi ostaa vielä seuraavanakaan kuppipäivänä.

 Ihan jokaista tupakanhimoa en ole ylös kirjannut, mutta hitokseen paljon on niitäkin hetkiä jo voitettu, varmasti reilusti yli 150 kertaa olen päättänyt olla menemättä röökille vaikka on tehnyt ihan julmetusti mieli. 

Kolmas kohta kertoo että elämäni on pidentynyt reilulla viikolla, mutta tuo neljäs kohta on se joka jaksaa joka kerta hämmästyttää, kuinka paljon aikaa siihen tupakoimiseen ihan oikeesti menee. En mä enää ihmettele yhtään edellisten työpaikkojen savuttomien pomojen tai työkavereiden närkästystä (luvallisista) tupakkatauoista, ylimääräistä taukoa se on, ja savuton painoi senkin aikaa duunia kun mulle maksettiin tupakoinnista. Se oli aina vaan se muutama minuutti kerrallaan, mutta kun ne minuutit laskee yhteen niin onhan siellä tauolla oltu loppupeleissä ihan hitosti.

 

Mä löysin myös uuden lempparin nikotiinipurukumeista. Nicorette fruitmint. 

Ei juuri polttele, ja koostumus on paljon Nicotinellia pehmeämpää, ja maku mielestäni paljon voimakkaampi, joskin aika reilusti makeampi. Semisti ärsyttää purkan pieni koko, tekisi mieli heittää niitä samantien kaksinkappalein hetulaan, mutta se lienee parempi jättää tekemättä 😆 

Purkkaa menee päivästä riippuen 3-6kpl eli kohtapuoliin voin tipauttaa nykyisestä 4mg vahvuudesta kahteen milligrammaan. Liian aikaisin en uskalla, ettei tule takapakkia.

Lopettamisen suhteen siis pyyhkii hyvin. Mutta se painonhallinta, se nyt on heittänyt sitten ihan kirjaimellisesti läskiksi. Vaaka näytti tänään 96,7kg enkä todellakaan ollut siitä mitenkään mielissäni.

 Mikä saakeli siinäkin nyt sitten muka on, että mä pystyin lopettamaan tupakoinnin joka käytännössä hallitsi mun jokaista toimintaani, mutta en saa itseäni niskasta kiinni tämän laihduttamisen kanssa?

Ongelma numero 1 on mun epäsäännöllinen ruokailu. Aamulla syöminen on ehkä kamalinta mitä tiedän, ja lounasaikana on sitten ihan kiljuva nälkä. Ja joku ateria kun jää väliin, niin illalla tulee sitten tungettua lärviin ihan pirusti kaloreita. Kun kerran oikea ateriamalli on tiedossa, niin miksi sitä ei voi noudattaa?

Nyt olen kuitenkin kahtena päivänä kiinnittänyt paremmin huomiota syömisiini. Aamupalat olen saanut syötyä, vaikka tiukkaa on tehnyt. 

Lounas jäi eilen väliin, ja se kostautui illalla.

Kumpanakin päivänä olen kuitenkin saanut aikaiseksi edes liikkua. Mä olen siinäkin määrin onnellisessa asemassa, että täällä missä asun on monta aivan mahtavaa lenkkipolkua lähistöllä.

 

 

  

 

Ylläolevat kuvat ihan kivenheiton päästä lenkkipolulta, joka johtaa meren rannassa sijaitsevalle lintutornille. Patalaiska lenkkikaverikin pääsi kuvaan. Talsittiin eilen 4,5km ja pidempäänkin oisi jaksanut mutta päivänvalo uhkasi loppua kesken, koska idea lenkille lähdöstä tuli hitusen myöhään, vasta klo 20 maissa.

Tänään olin ajoissa liikkeellä. Parin tunnin kävely merenrannalla, pitkin hiekkarantaa. Suunnilleen 7 kilometriä. Kyllä siinä sielu lepäsi. Takaisin autolle päästyäni jalat ei kyllä olleet ollenkaan samaa mieltä, mutta se ei oikeastaan edes haitannut, oli ihan hitokseen hyvä fiilis. Askeleita on tälle päivälle kertynyt aika kivasti, verrattain siihen mitä ne on olleet tässä aiemmin, hyvinä päivinä ehkä lähellä viittä tuhatta. Oikein hävettää.

 

Nyt vielä pieni rutistus ennen iltaa, huussolli vaatii kipeästi siistimistä. Kaksi lasta ja mies riittää jo yleensä saamaan kodin päivän aikana mullinmallin, mutta meillä sotkemista avustaa myös lauma erinäisiä karvaisia ja karvattomia lemmikeitä, joten imurin kanssa on oltava hyvää pataa jos mielii oleskella edes kaukaisesti ihmisasumusta muistuttavassa tilassa. 

Hyvillä fiiliksillä eteenpäin, kyllä tästä vielä hyvä tulee 💪 

Minulla on tunnustettavaa...

Tänään on vaikea päivä. Oon ollut hereilläkin vasta pari tuntia, mutta perhana soikoon että nyt on oikeasti vaikeaa. Mun tekee ihan helvetisti mieli röökiä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta terassille, kyllä siinä nyt kehtais istua kera kahvikupposen ja tupakan. Mutta ei, en tee sitä.

 Eilen repsahdin. Monen mielestä myös perjantaina repsahdin.

Perjantaina oli oluella osuutta asiaan, ja kuten aiemminkin olen täällä kirjoittanut, olen antanut itselleni luvan ns. viihdetupakointiin. Perjantai-ilta kului korttia ja yatsya pelaten, kotona tietysti. Olutta tuli siinä sivussa naukkailtua, ja tottakai tupakkaakin meni. Kymmenkunta tupakkaa illan aikana poltin, vaikka se maistuikin ihan hemmetin pahalta, mutta tuntui silti valitettavasti hyvältä. Jokseenkin mielipuolista saada mielihyvää itsensä turmelemisesta, mutta niin se vain oli. En koe että ihan lähitulevaisuudessa mulla on mitään mahdollisuutta lopettaa viihdetupakointia. Ellen sitten koittaisi vaihtaa sitä vaikka sähkötupakkaan, mutta siitä mulla on vielä melko negatiivinen mielikuva. Tai en sano että negatiivinen, luulen että mun pitää vaan perehtyä asiaan paremmin.

Mutta se lauantai, se oli repsahdus. Kertaa neljä.

Lauantaina meni ihan hyvin alkuiltaan saakka, mutta sitten päätettiin lähteä isännän kanssa ajelulle. Ihan vaan siis päämäärättömästi pörräilemään autolla sinne tänne. Autossa apukuskin puolella istuminen ei sitte enää ollutkaan mun päälle se hyvä juttu, liian vähän tekemistä, liikaa aikaa miettiä röökiä. Joten tulihan siinäkin sitten pistettyä tupakaksi, vaikkei mun pitänyt polttaa kuin viihteellä ollessa. Saakeli.
Toisaalta, se oli vain neljä röökiä illan aikana, ei se nyt mikään maailmanloppu ole. Mutta lipsahdus silti. Rikoin periaatteitani, ja kun niitä on kerran rikottu niin kynnys sen uusimiseen on matalalla. Nyt täytyy oikeesti tsempata.

Tänään on v***n vaikeaa, tupakkaa tekee ihan saakelisti mieli. Raivolla näpytän tekstiä ja jäystän nikotiinipurkkaa, mietin niitä kaikkiä syitä miksi lopetan ja kaikkia niitä muutoksia joita olen jo huomannut. Yli 500 tupakkaa on jäänyt polttamatta, huomenna tulee kuukausi täyteen.

Mä en saa olla itselleni nyt liian tiukka, mutten myöskään liian lepsu. Mä oon saavuttanut jo nyt paljon. En anna eilisen idiotismin tulla sen tielle. Siitä että mulla on tänään näin vaikeaa saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Otan tämän oppituntina, pidän tämän mielessä kun seuraavan kerran meinaan lipsahtaa. Ja nyt otan sen alkutaipaleella hyväksi koetun keinon käyttöön ja painun näpyttelemään timanttityötä. Jos nyt otan sen kahvikupin käteen ja menen terassille, olen askeleen lähempänä uutta repsahdusta. Jos mä oon pystynyt tähän jo kuukauden, pystyn perhana tänäänkin!

Nikotiinikorvaustuotteet

 Heti alkuun huomautus, tämä ei ole minkäänsortin käyttöopas nikotiinikorvaustuotteisiin, eikä minkäänmoinen kehotus niiden käyttämiseen. Tässä tekstissä kerron omia kokemuksiani kyseisistä tuotteista, mikä mielestäni toimii mitenkin. Se mikä toimii mulla, ei välttämättä toimi jollakin toisella, tai päinvastoin. Jos olet lopettamassa tupakointia, ja etsit tietoa näistä tuotteista, suosittelen lukemaan tiedot suoraan valmistajien sivuilta.

Nikotiinin imeytyvyys on heikkoa näistä tuotteista, sen tiedän. Mutta on se vähäkin parempi kuin ei mitään siinä kohtaa, kun nikotiiniriippuvuus on hyvin selkeä. Pelkästään tapariippuvuudesta lienee vaikeampaa päästä eroon kuin nikotiiniriippuvuudesta, mutta hankalaa se on tupakointia lopettaa jos kummastakin riippuvuudesta väkisin yrittää yhtäaikaa eroon.

 Olen kokeillut monia nikotiinikorvaustuotteita, osaa jo ennen kun varsinaisesti päätin tupakoinnin lopettaa. Mä en oikeastaan ole varma, onko niistä edes mitään varsinaista hyötyä, mutta ainakin musta tuntuu siltä että on. Osasta ehkä enemmän, toisista vähemmän.

Suusumutetta kokeilin muutamia vuosia sitten. Sen piti tuoda nopea helpotus tupakanhimoon, mutta itselläni se poltti suuta niin vietävästi, etten pystynyt antaa sen imeytyä suusta, vaan oli pakko huuhdella suu. Ei siis toimi mulla. Hintaakin tällä kikottimella tais olla aika hurjasti, ainakin siihen aikaan.

Imeskelytabletti aiheutti saman efektin. Ei sitä poltetta vaan kestänyt. En tiedä tottuisiko siihen ajan kanssa, mutta mä en valitettavasti tälle tuotteelle sitä aikaa kyennyt antamaan. Hinnasta ei minkäänlaista muistikuvaa, tuskin ihan halvimmasta päästä kuitenkaan

Nikotiinipurukumissa polttelu oli alkuun myös täysin sietämätöntä. Se helpotti kyllä heti, kun tajusin lukea ne ohjeet. Ajatella, käyttöohjeet purukumille! Ei mulle nyt tullut mieleenkään että vaikka se purukumi onkin, ei sitä kuulu käyttää kuin tavallista purukumia. Ohjeiden mukaan käytettynä polttelu muuttuikin hyvinkin siedettäväksi. Olen myös huomannut, että eri merkeillä ja mauilla on selkeä ero, mun mielestä Nicotinell Lakrits polttelee selvästi kaikista vähiten. Hyvänä kakkosena Nicotinellin Tropical fruit. Purkka toimii mulla kaikista korvaustuotteista kaikista parhaiten. Saatan pureskella samaa purkkaa tunninkin, vaikka nikotiini siitä on jo häipynytkin. Ensimmäisen lopetusviikon aikana leuat tulivat kyllä ihan pirun kipeiksi, kun en muutoin ole kovinkaan tottunut purkanjauhaja 😂
Purkan hintaa vois aika hyvin verrata röökin hintaan. Mun laskujen mukaan ainakin apteekista ostettuna yhden purkkapalan hinnaksi tulee suunnilleen 30 centtiä, riippuen toki merkistä ja pakkauskoostakin.

Nikotiinilaastarit ovat varmaan muuten hyviä, mutta millä helvetillä ne saa pysymään kiinni??!!??
Mä jopa laitoin ihoteippiä laastarin reunoille varmistamaan, mutta vaikka mihin kohtaan kroppaa sen iskin, niin aina se oli parin tunnin päästä irti, vaikka iho oli kuiva ja puhdas. Kävi aika tyyriiksi laittaa uusi laastari monta kertaa päivässä. Mutta mikäli tämän kiinnitysongelman saisi ratkaistua, tämä tuote voisi oikeasti olla hyvä. Laastarin pystyy vaikka leikkaamaan kahtia, niin saa puolitettua nikotiinimäärän kun tuntuu että pärjäisi vähemmällä. Laastarit ei ole sieltä halvimmasta päästä, yhden laastarin hinta nousee yli kahden euron. Jos laastari irtoaa, on laitettava uusi.

Inhalaattori on oikeesti hyvä, ainakin mulla. Suun kautta käytettävistä tuotteista se ainoa joka ei juurikaan polttele. Tunteehan siinä alkuun olonsa aika urpoksi kun imeskelee tuollaista muovipötkylää, kun savua tai höyryä ei muodostu, ja imutekniikka on ihan erilainen kuin tupakoidessa. Alkuun oli hirveän vaikeaa olla vetämättä sitä "henkeen".
Inhalaattori toimii mulla tupakan korvikkeena niissä vaikeimmissa tilanteissa, joissa tupakoinnin tapariippuvuus iskee pahasti päälle. Patruunaa en välttämättä vaihda edes joka päivä, huomaan patruunan hiipumisen sitten kun sitä ihan pikkuistakaan polttelua ei enää imutellessa tule. Inhalaattorin koen hyvinkin edulliseksi. Pakkauksessa tulee kuitenkin useampi patruuna mukana, itselläni kolmessa viikossa on kulunut alle puolet 42 kapselin pakkauksesta. Pakkaus maksoi suunnilleen 25€, yhden patruunan hinta siis on suunnilleen 0,60€, joka siis on jo pirusti vähemmän kuin se raha mitä röökiin menisi.


Paljonko tähän siis nyt sitten menee sitä rahaa? No vähemmän kuin röökiin.
Toki kertarysäyksellä rahaa meni enemmän, isommissa pakkauksissa kappalehinnat tulevat edullisimmiksi. Mutta päivää kohden sanoisin että nyt pelkkää purkkaa ja inhalaattoria käyttäessä mun kustannukset on alle 2€ päivässä. Melkein se sama meni kyllä sätkiinkin, ellei itseasiassa jopa enemmänkin. Askitupakkaan tuo raha olisi mennyt monta kertaa päivässä.

Mitään isompia haittoja en ole itse havainnut. Kuten mainitsinkin, alkuun leuat kipeytyivät kun en ole tottunut purkkaa jauhamaan. Poltteluun tottui, ja oikeat käyttötavat toki muuttivat polttelun jo heti huomattavasti siedettävämmäksi. Jos nyt yksi epämukava haitta pitää mainita, niin sanoisin että ilmavaivoja on hieman ilmaantunut, mutta senkun pärisee 😁

Kun mulla tulee se fiilis, että tupakkaa on saatava, niin nappaan purkan. Kyllä se tupakanhimo siitä sitten hiipuu, muutamassa minuutissa. Kun kaipaan konkreettisemmin tupakointia, käytän inhalaattoria. Ei se nyt tietenkään sama asia ole kuin se tupakka, mutta hoitaa asiansa. Tällä hetkellä käytän 4mg purukumia, inhalaattorissa on 10mg/patruuna. Purkan vaihdan 2mg vahvuuteen parin viikon sisällä.

Pärjään näillä, ja se on ihan helvetin paljon se.

Irti tupakoinnista, viikko 3

Täytyy myöntää, en ois ikinä uskonu että mä kirjotan oikeesti kolmannen viikon savuttomuudesta.

En ois uskonu että koen edes sitä kolmatta savutonta päivää, saati sitten kolmatta viikkoa.

Mutta niin se nyt vaan on, tää akka on ollu tupruttelematta nyt kolme viikkoa. Oho.

Ja vaikkei se savuttomuus nyt välttämättä ole kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan ollutkaan täydellistä, niin olen ihan helvetin ylpeä itsestäni. Mä en ole koko kolmen viikon aikana polttanut ainuttakaan tupakkaa niiden "sallittujen" tupakoiden lisäksi jotka poltin viime perjantaina olutta naukkaillessani.

Tähän viikkoon mahtui helppoja ja ei niin helppoja päiviä. Välillä tupakanhimo oli luokkaa "notäämeneetästihajustohi" ja välillä sitte taas "vttustanamärevinkohtajoltainpäänirtijosensaaröökiä".

Lapset alkaa turhautumaan kun ei pääse kouluun/päiväkotiin, turhaudun kun katson turhautuneita lapsiani. Koitan keksiä tekemistä, jos jonkunlaista puuhaa, mutta mikään ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Kun kaikki temput ja niksit on kokeiltu, ja todettu toimimattomiksi, tekisi mieli istahtaa ulos rappuselle ja sytyttää tupakka. Tarvitsisin hetken rentoutumiseen. Nyt se pitää kuitenkin hoitaa muutoin kuin tupakoinnilla, keitän kahvit ja avaan smoke free- sovelluksen kännykästä ja mietin mitä olen jo saavuttanut.

Pakolliselta kauppareissulta autoon palattuani oli pakko laskea kymmeneen, useamman kerran.

Viereisessä ruudussa neljä henkilöä autonsa vieressä tupakoimassa, ja mulla koko kärryllinen kasseja lastattavana autoon. Ai saatana, paljonko teki mieli pummata rööki, mutta apinanraivolla vaan pussit takaluukkuun ja itse möhisemään penkin ja ratin väliin inhalaattorin kanssa. Miks ton röökin pitää edelleen mun mielestä haista hyvälle?

Perjantaina siivosin terassin. Pesin ja puunasin, hinkkasin ja järjestelin. Pari tuntia hääräiltyäni naapuri pölähtää paikalle, rööki huulessa tietysti. Mun silmät ei tahdo irrota tupakasta, nuuskuttelen ilmaa. Kyllä maistuis itellekki, taistelen jotten pummaa naapurilta röökiä. Hengitän syvään, ja huomaan että taas henki kulkee kevyemmin. Naapuri saa pitää röökinsä, emmä sitä tartte. Nappaan inhalaattorin taskusta, vedän pari imua ja jatkan keskustelua naapurin kanssa, nyt katsekontaktilla häneen, eikä tupakkaan. Jes, tästäkin selvitty!

Kaikenkaikkiaan ajattelin että tämä tulee olemaan vielä vaikeampaa kuin mitä se on ollut. On tässä ollut tilanteita, kun olen ollut todella lähellä sitä pistettä että sorrun, mutta tahdonvoimalla niistä olen aina selvinnyt. Mä luulen, että jos olisin hävittänyt kaikki tupakat kotoa, mä olisin sortunut helpommin. Kuulostaa hassulta, mutta mä olen tosiaan aina mennyt pitkin seiniä jos röökit ovat olleet loppu, tai lopussa. Nyt sitä on, ja mä olen päättänyt etten polta kuin tietyissä tilanteissa, joten en ole tehnyt tavallaan totaalista kieltoa itselleni asiasta. Täysi kielto voisi olla mulle liian hankalaa. En tiedä, toimiiko tää pidemmän päälle, enkä tiedä toimisiko tämä muilla. Mutta nyt toimii ilmeisesti ihan hyvin. En mä ees ajattele noita röökejä tuolla jemmassa, en oo oikeastaan ajatellut niitä edes noina heikkoina hetkinä. Mutta jos niitä ei olisi, luulen että mä lähtisin helpommin röökiä ostamaan, ja kun sitä vartavasten lähtisin ostamaan niin varmasti myös polttaisin.

Purkkaa menee nyt vaihtelevasti, välillä menee päivässä vaan kolme, välillä on mennyt kuusikin. Inhalaattoria imuttelen koiraa ulkoiluttaessa, puhelimessa puhuessa ja usein ruuan jälkeen. Ne on mulle ollut ne pahimmat tilanteet olla ilman tupakkaa. Laastareita en juuri enää ole käyttänyt, koska ne nyt ei vaan perhana soikoon pysy vaikka mitä tekis. Ei ainakaan mulla. Jos jollain on hyvä vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

Tänään on hyvä fiilis. Kun tämän tekstin saan nippuun, alan siivoilemaan ja vois vaikka leipoa. Energiatasot on hyvät, eilen tuli vähän moikattua kuntopyörääkin. Aiemmin vartin jälkeen meinas happi loppua, nyt meni puoli tuntia ihan kivuttomasti. Tästä on hyvä jatkaa. Tyytyväinen on hän.

Irti tupakoinnista, viikko 2

Heheeei, tuntuu etten ole näpytellyt tekstiä tänne ikuisuuksiin :D

Piti oikein tarkistaa mitä viimeksi olen kirjoittanut, ennen kun aloin uutta tekstiä rustaamaan.

Joo, huussiremppa tuli tehtyä, mitä nyt pieniä viimeistelyjä vailla edelleen, koska postin kulussa taitaa olla vähän viivästymää. Mutta mikäpä kiire tässä, ompa edes isoimmat hommat jo hoidettu.

Mutta siihen savuttomuuteen, onko se onnistunut?

Joo ja ei.

Olen alusta asti antanut itselleni luvan "sortua" tupakointiin tietyssä tilanteessa. Se tietty tilanne oli perjantaina, kun maistelin kotona olusta. Olisin pystynyt kyllä olemaan ilman, mutta en halunnut olla ilman. Tupakka maistui pahalta, mutta tupakointi itsessään edelleen jostain syystä tuntui hyvältä.

Tupakkaa meni silti huomattavasti vähemmän kuin otto-iltoina aiemmin, kaikkiaan 8 kappaletta. Aiemmin ei ole tahtonut topallinen sätkiä riittää. 

Joten koen, että voiton puolella olen edelleen, polttamisesta huolimatta.

Riskihän tämä on, tiedän.

Helppohan siitä olis jatkaa tupakointia, kun siihen kerran on "repsahtanut", mutta mä pienessä tyhmässä päässäni käännän asian niin, että en ole repsahtanut kun kerran olen itselleni siihen luvan antanut. Olen tehnyt itselleni selväksi, että alkoa nauttiessa voin polttaa jos siltä tuntuu, 

mutta seuraavana päivänä palaan nollatoleranssiin.

Lauantaina ei enää tupakka kiinnostanut, enkä oikeastaan käyttänyt nikotiinituotteitakaan juuri nimeksikään. Oikeastaan jo alkuviikolla oli purkan jauhaminen vähentynyt pariin-kolmeen kappaleeseen päivässä, ja inhalaattoriakin imuttelin vain koiraa ulkoiluttaessa. 

Laastarien olemassaolon ikäänkuin unohdin.

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen lopettamisesta. Kyllä, sanon että olen lopettanut tupakoinnin. Satunnainen pöhnätupruttelu ei tee minusta tupakoijaa mun logiikan mukaan.

Osaan olla jo ylpeä tähänastisesta saavutuksestani.

Sitten alkaakin olemaan taas aika kiinnittää huomiota tuohon vaakaan hiljalleen... Vaikka mun piti antaa sen pölyttyä rauhassa, oli pakko tarkistaa väliaikatietoja.

Perrrrrkele, kolme kiloa lisää parissa viikossa. Kyllä ei käy.

Syöminen tarkkailuun ja vesipullo käteen. 

Lenkille, niin kauan kun se vielä on sallittua.  

Niinku nyt heti.

Sii juu!