Irti tupakasta, viikko 1

Jumalauta, viikko ilman röökiä! Ei ehkä kuulosta paljolta mutta mulle se on pirunmoinen saavutus.

Se on sen verran iso saavutus, että uskallan nyt sanoa lopettaneeni tupakoinnin.

Edellisen tekstin jälkeen ajattelin, että miksi turhaan väkisin väännän joka päivä tekstiä, jos siinä ei ole mitään järkevää sisältöä. Kirjoittaminen toki auttaa mielenharhauttamisessa, mutta kirjoittaa voin muutenkin, ei sitä älyvapaata tekstiä ole pakko julkaista.

Jatkossa siis raportoin fiiliksiäni silloin kun on jotain kerrottavaakin :D

Mutta miten tämä pari päivää tässä sitten meni?

Mä keksein uuden mielenharhautuksen, puolisoni harmiksi.

Nyt tänä viikonloppuna on oikein hyvä hetki laittaa vessa uusiksi! 😂

Materiaalit olin hankkinut jo etukäteen, olihan tätäkin hommaa suunniteltu jo kuukausia.

Halvan budjetin remppa, vähän dc-fixiä ja uutta tapettia. Vessamme ei ole paikka jossa vedellä sen kummemmin läträtään, joten uskalsin seinän alaosassa olevat laatat peittää fixillä. Kun se muutama sata 15x15cm muovin palasia oli leikelty, niitä sai alkaa kiinnittelemään.

Ihan oikeesti, mulla meni palojen leikkaamisessa ja kiinnittämisessä ihan koko lauantaipäivä. 😂

Saumojen varmistus silikonilla, ja remppa saa jatkua seuraavana päivänä.

Nikotiinilaastari päätti ottaa hatkat jo aamupäivällä, ja mä kyllä suunnittelin siinä että ihan kohta käyn laittamassa uuden. Illalla huomasin, että empäs muuten laittanutkaan. 

Muutamalla purkalla meni koko päivä, ihan huomaamattani.

Sunnuntaina päätinkin tietoisesti jättää laastarit pakettiin, pärjäsinhän eilenkin oikein hyvin ilmankin.

Huussiremppa jatkuu purkan ja inhalaattorin avustuksella,.

Päätin myös hyväksikäyttää ystäväni ammattitaitoa, ja jättää tapetoinnin hänelle.

Hänelläkin on tupakoinninlopettamisprojekti menossa, ja voin kertoa että varmasti kävi hermoille.

Ähinää, puhinaa ja tuhinaa ja pari kertaa "Oho" ja tapetti olikin jo seinässä!

Kiitos,kiitos, kiitos, itse olisin varmaan nakannut tapettirullat pihalle ensimmäisen vuodan jälkeen. Sen verran on noita hankalia kohtia tuossa kopissa.

ÄNNN- YYY- TEEEEE, NYT on viikko täynnä, kello on 11.00. Minä pystyn, minä voin, hyvä minä!

Irti tupakasta, päivä 5

Hahaa, still here and going strong!

En olisi oikeasti edes uskonut että selviän viisi päivää polttamatta. Se röökinpoltto on ollu mulle se mun pakotie kaikesta, se mikä on kovilla olevat hermot rauhoittaneet. Se on ollu SE juttu.
Mutta tässä sitä ollaan, tätä kirjoittaessani mulla on kuudes vuorokausi kohta lähdössä käyntiin.

Eilen aamulla uudet aamurutiinit oli selkeästi jo iskostunut minunkin paksuun kallooni.
Perse ylös, vaatteet päälle, keittiöön laittamaan niksulaastari ja pari imaisua inhalaattorista.
Pojan aamupala, kahvi tippumaan, kissoille ruokaa ja koiran ulkoilutus.

Juon kahvia ihan rauhassa, koska tiedän että mulla ei ole mikään kiire, en muistanut siirtää sitä herätystä eteenpäin, joten ennen tupakointiin kulunut aika on tänäaamuna käytettävissä johonkin muuhun.

Tämä aamu vaan on päättänyt, että multa ei nyt  suju mikään. Meikattuani peilistä näkyy oikein huolellisesti taputeltu kakkuturpa, en tiedä mitä tapahtui, mutta näyttää siltä että mulla on koko viikon tarpeiksi meikkivoidetta ja puuteria. Just sellanen, että jos autoillessa tulisi äkkijarrutus niin meikkipohja jatkaisi matkaansa tuulilasiin saakka, vaikka se oma naama pysyis paikallaan.
Mulla ei nyt vaan ole mitään mielenkiintoa aloittaa alusta, joten ihan sama, tänään kohdataan maailma naama kuorrutettuna.

Töihin, ja melkein yhtä nopeasti töistä pois. Työssäni toisina päivinä voi olla paljon tekemistä, toisina päivinä ei juuri mitään. Tämä oli just sellanen päivä, ettei ollut juuri mitään tekemistä.
No, kauppaan on pakko mennä, joten pääsimpä sinne ajoissa, ennen kun koko muukin kylä sinne ryntää. Kerrankin kaupan hyllyillä on lihatuotteita, kiitos kelpaa!
Autoiluosastolta ostan myös uuden tuoksutinhärpättimen autoon, kun se kerran on siivottukin niin sais myös tuoksua hyvältä. 😁

Kotiin päästyäni menen pojan kanssa ulkoilemaan. Koitan maanitella teiniäkin ulos luolastaan tuloksetta. Kun ei kerran nätisti toimi, niin huomenna käsketään.
Jätin tällä kertaa inhalaattorin sisälle,  purkkaa jauhoin koko ulkoilun ajan. Ja olihan mulla edelleen se laastarinpuolikas jonka aamulla laitoin.

Inhalaattorilla koitan tällä hetkellä korvata vain ne tilanteet, jolloin se tupakka on ollut huulessa ihan tavankin vuoksi, ja niitäkin koitan karsia jotta samalla pääsisin irti tavasta. Ei ole tarkoitus loppuikää imeskellä inhalaattoria päivittäin. Purkkaa meni tänään kyllä useampi pala, en huomannut laskea.

Illasta ei sitten oikein olekkaan mitään kirjoitettavaa, siinä se meni samoissa merkeissä kuin muutkin illat tällä viikolla.Nukahtamisessa meni oma tovinsa, mutta kun se uni tuli, niin nukuin oletettavasti hyvin, koska aamulla olo oli hyvä, eikä sellainen the walking dead-olotila kuin vaikkapa viime viikolla.

Mun pitää tunnustaa, että yhtä kriittistä asiaa mä olen vältellyt.
Mulla on edelleen tupakkatuotteita kotona. Avaamaton presutoppa, filttereitä ja moooooooooooooonta pakettia sätkäpapereita.
Mä en raaski heittää roskiin, enkä toistaiseksi ole keksinyt kenelle ne antaisin.
Ja toisaalta, olen miettinyt että olisiko mulla vaikeempi olla jos tietäisin että täällä ei ole tupakkaa.
Mulla ei ole kuitenkaan ollut varsinaista kiusausta, kertaakaan ei oo käynyt mielessä että ottaisin ne tuolta jemmasta ja menisin röökille. Saatan kyllä kerjätä verta nenästäni pitämällä nuo tupakat tuolla, mutta mähän nyt menen perse edellä puuhun jokatapauksessa, joka asiassa.

Miksi tätäkään asiaa tekisi itselleen helpommaksi, kun se voi olla vaikeaakin? 😂

Irti tupakasta, päivä 4

On sinänsä tosi vaikeeta kirjoittaa päiväkirjaa, kun ei liiku missään ja tekee vaan kotihommia.

Mutta taas tuli selvittyä tästäkin vuorokaudesta tupakoimatta.

Tupakanhimo on edelleen tietysti voimakas, ja välillä huomaan mieleni harhailevan ajatuksessa siitä, että mitä väliä sillä ois vaikka polttaisinkin. 

Onneksi nopeasti tajuan että kyllä sillä on paljonkin väliä.

Eilen aamulla leikkasin 25mg nikotiinilaastarin puoliksi, ja kyllä sillä sitten koko päivän pärjäsin. Purkkaa kyllä meni, ja välillä oli myös inhalaattori käytössä.
Töissä käyn vain parina päivänä viikossa, joten kauppareissua lukuunottamatta olin koko päivän kotona.

Kaveri poikkesi pikaisesti, siinä inhalaattori tuli tarpeeseen, kun pihalla rupateltiin.
Samalla pihaan kurvasi myös isäni puoliso, hän toi mulle lisää timanttitöitä ettei ne vaan pääse loppumaan kesken. Huomasin, kun hän alkoi kaivelemaan taskuaan etsien tupakka-askia.
Mietein muutaman sekunnin, ja pyysin ettei hän polttaisi edessäni, en usko että olen siihen vielä valmis.
Joskus sekin on opittava sietämään että muut lähellä polttavat, mutta nyt oli liian aikaista sille.

Iltapäivästä aloin kaipaamaan tekemistä, jotain mikä saa taas huomioni muualle.
Olen "vasta" pari kuukautta kaavaillut siivoavani auton. Nyt oli hyvä hetki sille. Auto oli suoraansanoen törkeässä kunnossa, joten sitä siivoillessa menikin hyvä tovi.
Tupakanhaju istuu sisustuksessa varmaan kun tatti paskassa ja kauan, vaikka aina onkin ollut ikkuna auki kun tupakkaa autossa on poltettu. Sentään kaikki tuhka, presut ynnä muu kuona on nyt siivottu.

Auto siivottu, sitten ruuanlaittoon.
Tuoksut oli nyt jo TUOKSUJA, ja maut MAKUJA. Kyllä ne aistit sieltä vaan ovat palautumassa, vaikken aiemmin edes tiedostanut niissä olevan mitään vikaa. Suolan käyttöä saa vähentää entisestään, vaikken koskaan muutenkaan sillä ole hirveämmin lätrännyt.

Loppupäivä kuluikin sitten taas koneen äärellä ja poikaa paimentaessa. Hyvin alkaa näkymään kyllä lapsessa turhautuminen kotona oloon. Vaikka sitä kuinka koittaa keksiä tekemistä ja touhuta, niin ei sitä vaan yksi aikuinen kykene korvaamaan kymmenen muun lapsen seuraa, mikäli lapsi siihen on tottunut.  Teinin sen sijaan joutuu pakottamaan ulos. Hän viihtyisi luolassaan (huoneessaan) vaikka kuinka kauan, ellei välillä olisi ihan pakko poistua sieltä esimerkiksi vessaan.

Illalla oli pakko mässyttää vähän sipsiä ja katsoa leffaa. Koin sen ansainneeni.
Onneksi olen jo päättänyt, että vaaka saa pölyttyä toistaiseksi sängyn alla.

Uni tuli helposti, ja nukuin hyvin. Viimeöinen nukahtamisvaikeus ei siis onneksi enää jatkunut.
IKINÄ en ole nukkunut näin hyvin näin montaa yötä viikossa. Se jää sitten nähtäväksi mikä tilanne öiden suhteen on sitten kun lopetan nikotiinikorvaushoidon, mutta sitäkin murehdin vasta silloin.

Aamulla heräsin pirteänä uuteen päivään. Puolikas nikotiinilaastari käsivarteen, koiran ulkoilutus, aamukahvit, puuterit naamaan ja töihin. Seuraavana työpäivänä voi vaikka nukkua sen vartin pidempään, joka muutoin on aamuisin kulunut tupakalla ravatessa.

 

Neljä vuorokautta täynnä, JES!!

Kännykkä avuksi tupakoinnin lopettamisessa

Jep, siitä aparaatista on siihenkin. Tai ehkä ei pelkästä aparaatista, mutta siihen asennettavasta sovelluksesta voi löytyä inspiraatiota, motivaatiota ja ihan silkkaa faktaa.
Tämä ei ole mainos, vaan oma kokemukseni.

Google Play kaupassa näyttää olevan monenmoista sovellusta tupakoinnin lopettamisen tueksi. Mä latasin niitä useamman, ja suurimman osan saikin poistaa samantien. Kaksi sovellusta jäi, ja ajattelin tässä postauksessa kertoa omia fiiliksiäni toisesta, melko monipuolisesta sovelluksesta.

Sovellus on nimeltään yksinkertaisesti Smoke Free. Ihan hurjan omaperäistä, eikö?

Mutta ei nimi sovellusta pahenna jos ei sovellus nimeä, vai mitenköhän se meni....

Google Playn haussa sovellus pompahtaa esille melko hyvin, mutta olen tässä tehostanut näkyvyyttä oikein kauniilla punaisella nuolella 😄

Sovellus on ilmainen, mutta lisämaksusta sai käyttöön lisää ominaisuuksia ja mainokset poistuivat. Ilmaisillakin ominaisuuksilla olisin pärjännyt oikein hyvin, mutta koska halusin kaikenhetinyt niin maksoin sen 5€ ja rapiat, vaikutti jo hetken käytön jälkeen sen arvoiselta.

Mitä sillä sitten tekee?

No, joku muu ei välttämättä yhtään mitään. Itse tykkään kaikista eniten siitä, että sovellus näyttää minuutilleen kauanko olen ollut savuttomana, ja siitä että näen ajan joka on 

säästynyt muihin toimintoihin tupakoinnin jäädessä historiaan.

Sovellus näyttää myös paljonko rahaa on säästynyt ja siihen voi asettaa vaikka kohteen jota varten säästää tupakointiin aiemmin kuluneet rahat. Mun isä on aina sanonut että mä en osaa rahaa käyttää, mutta itseasiassa mä käytän sitä liiankin hyvin. Tästä syystä en usko että mulle jää kyllä senttiäkään enempää sukanvarteen, saan nekin eurot kyllä varmasti kulumaan.

 Sovelluksen aloitussivulta näkyy mm. savuton aika, säästetty raha, polttamatta
jääneet tupakat ja aika jonka olisin viettänyt tupakoidessa. 

Säästöissä saa muuten otettua huomioon myös nikotiinikorvaushoitoon menevän summan.

Sovellukseen voi kirjata päivänaikana niitä hetkiä jolloin tupakanhimo meinaa iskeä päälle. Mielihalun voimakkuuden, ajan, paikan tai vaikka tilanteen voi kirjata ylös, joista sovellus sitten parin päivän kuluessa muodostaa kaavioita, joista näkee konkreettisesti mikä on vaikkapa hankalin aika päivässä. Se, että tästä saisi todellisen kaavion aikaiseksi, vaatisi kyllä sen että jokainen kerta kirjattaisiin juuri sillä hetkellä, ja kirjaukseen laitettaisiin kokonaisvaltainen kuvaus tilanteesta, mihin mulla ei kyllä ole aikaa. Itse yleensä iltaisin näpyttelen "päiväkirjan" kautta vaan suunnilleen montako kertaa muistan että on päivän aikana tehnyt tiukkaa olla polttamatta.

Omalla kohdallani mielenkiintoiseksi on muodostunut sovelluksen terveysosio, jossa reaaliaikaisesti näen miten savuttomuus kohentaa terveyttäni monilta osa-alueilta. Toki aika on kussakin osa-alueessa arvio, en usko että juuri klo 23 maistan paremmin kuin vaikka klo 22.59. Mutta mielenkiintoista silti.

 Paljon muitakin ominaisuuksia ja toimintoja tuossa sovelluksessa on, mutta tässä ne mistä mä eniten tykkään. Ja olen kyllä huomannut senkin, että sovelluksesta on apua.

Kun tupakanhimo iskee, avaan sovelluksen ja katson jo saavutettuja terveysvaikutuksia. 

Terveyden takia mä tähän hommaan lähdin, en mene röökille vaan alottaakseni kaiken tämän alusta. 

Ei ei ei.

Irti tupakasta, päivä 3

Yksi vuorokausi jälleen takana, onnistuneesti täysin tupakoimatta.

Keuhkot kiittää, usko itseen kasvaa.

Jaksan jo nyt paremmin.

Eilen aamulla hieman jännitti, edessä oli ensimmäinen työpäivä tupakoimatta, kuin myös ensimmäinen kerta kun tupakoinnin lopettamisen jälkeen istun autoon.

Ajellessani yksin, ihan sama minne, on mulla melkein kokoajan ollut sätkä huulessa. Tiesin, että autoilu ilman tupakkaa tulee olemaan todella haastavaa, joten otin laastarin lisäksi käyttöön uuden aseen, Nicorette inhalaattorin. 

Alkuun tuntui, ettei siitä mitään irtoa. Hetken taisteltuani taisin hoksata tekniikan, ja kyllä huomasin selkeästi hyödyn. Inhalaattori tarjosi mukavasti samalla käsille tekemistä, enkä sen lisäksi kaivannut tupakkaa.

Myös työpäivä meni mukavasti inhalaattorin avulla. Pari kertaa oli sellainen fiilis että jotain puuttuu, mutta en sitä jäänyt sen enempää ihmettelemään, vaan jatkoin töitäni.

Kotimatkalla oli hyvä fiilis, mä selvisin sekä autoilusta että työpäivästä ilman tupakan tupakkaa. Mä pystyn tähän, perhana! 

Kotona alkoikin sitten taas se sukkien jaloissa pyöriminen, tekemistä tarvii keksiä ja heti.

Yksi teksti blogiin, vähän timanttityötä ja siivoamaan pihaa, sitten lenkille.

Onnistuin keksimään riittävästi virikettä, ja illalla lasten mentyä nukkumaan päätin viettää loppuillan netflixin parissa. Vasta illemmalla oli sellainen fiilis että olis purkalle tarvetta. 

Tupakanhimo on pysynyt todella hyvin kurissa, ehkä jopa liiankin hyvin. Syy siihen saattaa olla runsas nikotiinituotteiden käyttö. Seuraavan päivän tavoitteeksi asetankin itselleni sen, että edes vähän vähennän korvaustuotteita.

Nukahtaminen oli eilen illalla hankalampaa kuin kertaakaan tällä viikolla. Olen aiemmin todennut, että youtubesta löytyvät 5-minute crafts-videot toimivat hyvin unilääkkeenä. Video siis kännykästä pyörimään, ja kas, ei siinä taaskaan kauaa mennyt kun silmät alkoivat pilkkimään. 

Känny pois ja unta kuulaan.

Heräilin kyllä muutamaan otteeseen, mutta on sitä mun elämässä huonompiakin öitä ollut. 

Tänään aamulla leikkasin 25mg nikotiinilaastarin puoliksi ja lätkäisin sen käsivarteen.

Ensimmäinen aamu, kun rohkenin itse lähteä koiran kanssa pihalle, puolisoni on sen tähän asti tällä viikolla hoitanut. Hyvinhän se meni, inhalaattorin kanssa. Klo 11 tuli täyteen 3 vuorokautta ilman tupakkaa.

Inhalaattori toimii mulla varsin hyvin korvikkeena siis silloin, kun joku tilanne on ehdottomasti vaatinut sen tupakan. Kokoaikaisesti inhalaattoria en käytä, vaikka saattaisihan sekin toimia. Luulen vaan että mulla tämä purkan jauhaminen on yksi asia joka harhauttaa mua menemästä sinne tupakalle.

Tätä kirjoittaessani olen ollut savuton 3 päivää, 7 tuntia ja 4 minuuttia.

Olen jättänyt polttamatta 65 tupakkaa, ja tupakointiin olisi mennyt melkein 5,5 tuntia aikaa koko tältä viikolta. Jos edelleen tupakoisin, olisi jo valmistunut timanttityö kesken, piha olisi siivoamatta, keittiö puunaamatta ja kissanvessaa en olisi yhtä maanisesti kuurannut. Tämän päivän harhautuksena siivosin auton. Sekin olis todennäköisesti tekemättä, koska vastahan mä pari kuukautta oon sitä "suunnitellut".

Sivunäyttöjen mukaan joku käy näitä mun juttuja jopa lukemassa, KIITOS siitä.

Olisi mukava, jos jättäisit kommenttia, risuja tai ruusuja, ideoita, ihan mitä tahansa. 

Helpottaisi myös jos (toivottavasti) mukavaa luettavaa löydettyänne jakaisitte blogiani somessa, sen pystyy näppärästi tekemään painamalla tuosta alhaalta noita pikkuisia logoja =)

Kiitos! =)

Irti tupakasta, päivä 2

Aamulla klo 11 tuli täyteen 2vrk savuttomuutta, poislukien se yksi lipsahdus ensimmäiseltä vuorokaudelta. Sen päätin unohtaa, olla tekemättä siitä nyt mitään maailmanluokan ongelmaa.

Tupakanhimo oli paha eilen aamulla, mutta laastarilla ja purkalla siitä selvittiin.
Mieli kaipasi harhautusta, sitä sain kirjoittamisesta. Siinä puuhassa menikin useita tunteja, blogiin tuli kirjoitettua paljon, julkaistujen lisäksi sain aikaan paljon luonnoksia, joita voin julkaista sitten kun enää jokaisesta päivästä ei riitä kirjoitettavaa päiväkirjamuodossa.


Koko päivän vietin kotona, kirjoittaen, kokaten, youtubea tuijottaen. Teki mieli soittaa kaverille, mutta ne puhelut on lähes aina puhuttu sätkä huulessa, joten jätin sosialisoitumisen siltäkin osin väliin.

Tupakanhimoa oli monta kertaa, mutta jokaisen yli onnistuin pääsemään sortumatta. Alkaa tuntua siltä, että mä uskallan olla edes vähän ylpeä itsestäni. Kaipaan tupakointia, mutta monesta eri syystä en halua tupakoida.Taidan jo huomata vähän muutoksia.

Luulen, tai ainakin kuvittelen että maistan jo paremmin. Maman nuudeleissa on muuten itseasiassa sittenkin aika paljon chiliä, kun sinne koko pussin tyhjentää :D

Jelly beans karkeista pystyy sittenkin erottamaan mitä makuja siinä onkaan.

Kissojen vessalaatikko on aika pestä. Pissa haisee vaikka laatikko on juuri siivottu.

Auto haisee tuhkakupilta.

En ole yskinyt koko päivänä kuin muutaman kerran. 

Keuhkoihin ei satu kun vetää syvään henkeä, eikä se aiheuta akuuttia yskäkohtausta.

Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että varpaat ja sormet ei palele. 

Voin nukkua ilman villasukkia!
Uni tuli taas hyvinkin nopeasti, enkä muista heräilleeni yöllä.

Aamulla tupakan sijaan ensimmäisenä mielessä on laastari ja purkka. Tiedä häntä sitten onko se juurikaan parempi ajatus kuin se rööki, pidemmällä tähtäimellä mietittynä. Mutta sitä mä kerkeen miettimään sitten joskus, nyt vaan rauhassa nikotiinikorvaushoidolla irti pinttyneistä tavoista, myöhemmin sitten irti itse nikotiinista.

Ehkä kuvittelen vain, tai sitten muutoksia voi ihan oikeasti tulla näin nopeasti.

Yksi negatiivinen muutos on se, että mulla on kokoajan nälkä.
Päätän, että vaaka saa nyt hetken pölyttyä keskenään, mulla on nyt tärkeämpi asia työn alla.

Miksi haluan lopettaa tupakoinnin?

Niin, se on kysymys mikä mun kannattaa itseltäni kysyä, vaikka vastaus onkin ilmiselvä.
Kysymykseen pitää miettiä myös vastaus, jotta heikkoina hetkinä muistan, miksi käyn tätä läpi.

Mun kohdalla tilanne on sinänsä hassu, että mä en halua lopettaa, mutta silti haluan.
Käytännössä mun on pakko, ellen halua ennenaikaisesti hautaan.

Mä tiedän että tulen kaipaamaan sitä niinkutsuttua sosiaalista tupakointia, ja miten sitä voikaan kesällä istua aamukahvilla omalla terassilla ilman että polttaa samalla tupakkaa?
Mutta kyllä se onnistuu multakin, kun se kerran onnistuu niin monelta muultakin.
Mä oon aina ollut todellinen härkäpää, niin hemmetin itsepäinen kuin olla voi, ja mä oon nyt päättänyt onnistua edes tässä.

Mutta tosiaan, mikä tässä nyt sitten motivoi?
No, monikin asia.


-Lapset
Tällä menolla mä en välttämättä näkisi edes nuoremman 20-vuotis syntymäpäivää.
Ja kuinka hienoa olisi väsymättä juoksennella, touhuta ja kohnottaa lasten kanssa.
Mikäli joskus lapseni saavat perheenlisäystä, olisi mahtavaa olla näkemässä se, olla apuna ja tukena.

-Terveys
Keuhkot piiputtaa, suvussa keuhkoahtaumatautia. Ei mulle samaa, kiitos.
Eräs nimeltämainitsematon ajankohtainen virus saa minut todennäköisesti sairaalaan, mikäli muhun iskee. Yksi keuhkokuume takana, eikä siitä ilman sairaalareissua selvitty.
Keuhkot on niin huonossa hapessa, ettei se mikään ihme ole että kropparemppa ei oikein sujunut. Laihdutuksessa liikunta ei tosin ole mikään ehdoton pakko, mutta motivaatio siinä meni kun kunto ei ottanut kohentuaakseen vaikka mitä teki. Terveemmillä keuhkoilla on helpompi yrittää uudelleen.

-Muut ihmiset
Tupakoimattomien ei tarvi enää kärsiä mun tupruttelusta, tai pahanhajuisesta hengityksestä.
 Mun ei tarvi "hylätä" savuttomia ystäviäni yksin, kun vaikka baarissa tai kauppajonossa haluan lähteä tupakalle. Heidän ei tarvi enää odottaa sitä että vedän savut ennen kun voidaan lähteä jonnekkin tai tehdä jotain.
Naapurien ei tarvi herätä mun yskimiseen.

-Raha
Vaikka sätkiä polttaakin, niin menee siihen silti melkoinen siivu vuodessa rahaa. Sukanvarteen se raha tuskin edelleenkään tulee jäämään, mutta josko se menisi edes johonkin järkevämpään.

-Aika
Heh, ennen kun lopetin en edes tajunnut paljonko mulla menee jo pelkästään yhden päivän aikana aikaa hukkaan tupakalla istuessa. Keskimäärin 1h 40min meni päivässä tupakointiin. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä!

-Työ
Lopettaneena mun ei tarttis enää vältellä hakemasta savuttomiin työpaikkoihin.

Tämä lista lienee kuitenkin vasta alkua. Uskon, että ajanmyötä positiivisten asioiden lista kasvaa ja kasvaa, ja unohdan kokonaan kaikki ne muka hyvät syyt tupakoida.

Mielenharhauttamispuuhaa

Tekstiä paukkuu nyt melkoista tahtia, mutta bloggaaminen on mulle yksi tapa hillitä tupakanhimoa.

Tupakoinnin lopettamista suunnitellessa suositellaan tekemään lista asioista,
joita voi tehdä hillitäkseen tupakanhimoa.
Koitetaampas tätä nyt sitten....

- Askartelen
Teen "timanttitauluja", jossa pieniä yksittäisiä "timantteja" asetellaan yksitellen liimapintaiselle kankaalle ristipistotyön tavoin. Tämä harhauttaa ainakin allekirjoittanutta tuntikausia, joka sinänsä on huono juttu kun liikkuakkin tarttis :D

- Juon vettä
Lasillinen vettä helpottaa monessakin asiassa, olen huomannut että sillä on vaikutus myös tupakanhimoon.

-Lähden lenkille
Varmasti totetutan, kunhan keuhkot taas toimii edes hiukan, ja mikäli siinä vaiheessa lenkkeillä vielä saa.

-Siivoan
Järjestelen, siivoilen ja hinkkaan, hyvää harhautusta sekin. Ja hyödyllistä!

-Leikin
Legoilla rakentelu pojan kanssa harhauttaa hyvin, kunhan vaan selkä kestää lattialla kökkimisen :D

-Tsekkaan Smoke Free-sovelluksesta tilannekatsauksen
Ihan hiton hyvä appi, kyllä kohentaa mieltä kun näkee konkreettisesti montako röökiä on jäänyt väliin, paljonko terveysvaikutuksia on tullut jne.

-Menen suihkuun
Jäähylle, jäähylle :D

-Kirjoitan
No, tässäpä tätä paukkuu, useemman tunnin oon jo puurtanut kirjottaessa, toimii =)

-Pelaan
Tämä toiminee iltaisin kun muksut on nukkumassa, päivällä asteen liian haastavaa.

-Napostelen
Sattuneista syistä tätä kyllä vältän :D

-Meikkaan
Ihan vaan omaksi iloksi, ompa jotain tekemistä.

-"Opiskelen"
Google on kaveri. Voihan se joskus olla hyväkin että juuri minä tiedän että kummituseläin kykenee kuulemaan termiittien äänet, tai että Teslan ja SpaceX:n omistaja Elon Musk on syntynyt Etelä-Afrikassa.

-Ompelen
Nyt vois olla se hetki kun käyttäisi vaikka sen vajaat kaksi tuntia tupakoinnin ajasta vaikka siihen että korjaisi viimeinkin ne torkkupeitot, sohvatyynyt, pojan pitkät kalsarit, teinin paidan repaleisen hihansuun.......

Noh, näillä vois päästä alkuun. Nyt muutamaksi tunniksi jotain muuta harhautusta, ennen kun koko läppäri kilahtaa :D

Ikiaikainen sota painoindeksiä vastaan

Okei, hitusen pitää heti korjata, mä en juuri seuraa painoindeksiä, enkä juuri edes viikottain komppaa vaakaa sängyn alta. Mun paino on hyvä sillon kun tunnen oloni hyväksi, 

ja peilistä takaisin katsoo se ihminen johon voin olla tyytyväinen.

 Mutta sitä mä en ole. En ole tyytyväinen, enkä koe oloani hyväksi kropassani. Tää ei oo mun kroppa.

Tässä pieni tiivistelmä painonhallintamatkastani tähän asti. =)

En ole aina ollut ylipainoinen, painoa alkoi kertymään suunnilleen 18-vuotiaana, jolloin päästin käytännössä kaikki asiani muutenkin retuperälle. En liikkunut, söin mitä halusin ja milloin halusin, alkoholia meni monta kertaa viikossa ja ei puhuta mistään yhdestä tai kahdesta annoksesta. Ihan humalahakuista ryyppäämistä se sillon oli. Painoa tuli 10 kilon vuositahdilla. Se oli hurjien muutosten aikaa se, mutta ihan väärään suuntaan.

Mä en ole pitkä, vaan pätkä. Vartta mulle on annettu ihan kokonaiset 156cm. Alle 18-vuotiaana painoin suunnilleen 45kg. Se ei ollut liikaa, eikä liian vähän, mutta siihen lukemaan nyt en enää missään tapauksessa pyri. Kyllä jotain pitää luiden päällä olla.

Pahimmillaan painoni oli pari vuotta sitten, vaaka näytti 104kg ja rapiat. Sillon mulla rasahti rusinat.
Aloin syödä terveellisesti, mutta määrät oli väärät. Paino putosi kuitenkin, mutta isoimman avun sain kun liityin Ritakin valmennukseen. Opein syömään oikein ja oikeita määriä, vaakalukema pieneni parhaimmillaan kuukausien työn jälkeen 85 kiloon.
Tyytyväinen en ollut vieläkään, mutta sitten tapahtui yhtä sun toista ja se terveellinen ruokavalio, annoskoko ja ruokailuiden säännöllisyys lensi kuin tuhka tuuleen. Paino alkoi taas nousta.

Tänään lukema näyttää 92,4 kg. Ei katasrofia vielä, verrattain parin vuoden takaiseen, mutta jotain tarttis tehdä.
Sen aika ei kuitenkaan ole juuri nyt. Nyt keskityn tupakoinnin lopettamiseen ja keuhkojeni puhdistamiseen. Uskon, että hetken päästä se liikunta maistuu paljon mukavammalta kun happikin kulkee.

Pyrin nyt kuitenkin siihen, etten hoitaisi tupakanhimoani mässäilemällä mitä sattuu. Alkoholia käytän edelleenkin, pari kertaa kuukaudessa. Siihenkin täytyy tehdä remonttia, mutta se lienee paheistani pienin tällä hetkellä.

Jatkossa tässä blogissa tulee varmaan olemaan enemmänkin tekstiä myös painonhallinnasta sekä ruokavaliosta. Otan mielelläni vastaan risuja ja ruusuja, ehdotuksia ja vinkkejä, ota rohkeasti yhteyttä oikealta löytyvän kaavakkeen kautta. =)

Irti tupakasta, päivä 1

Noniin, päätös tehty.

Viimeinen tupakka vedetty 23.3 klo 11.00. Aamulla ennen päätöstä poltin yhteensä kaksi tupakkaa. 

Oikeastaan viimeistä tupakkaa vetäessäni en vielä ollut tehnyt päätöstä, se tapahtui extemporena.

Oli asiaa toki valmisteltu, nikotiinikorvaushoitotuotteita ostettu jos jonkinlaista.
En vaan ollut vielä avannut koko pakettia, nyt avasin, ja päätin läiskästä nikotiinilaastarin olkavarteen. Käytössä Nicorette 25mg 16h laastari. 

Laastari ei tahtonut ottaa tarttuakseen, mutta tovin sitä hieroin niin vain vähän irvisti reunoista. Aavistelin, että pelkkä laastari ei mua pidä tupakasta erillään, niin päätin ottaa myös Nicotinell 4mg lakritsin makuisen purkan. Pikkasen polttelee suussa, mutta on siedettävissä. Pahempi se röökin aiheuttama keuhkoja repivä yskä on.

Nyt tarttis sitte keksiä tekemistä. Ja pian. Aivot vaatii harhautusta, tylsänä hetkenä on niin helppo luimasta tupakalle. Keskeneräinen timanttitaulutyö eteen, pylly penkkiin ja askartelemaan. 

Vähillä pureskelen purkkaa muutaman kerran, kun polttelu voimistuu niin jätän purkan poskeen huilimaan. Naputtelen timantteja työhöni apinan raivolla.

Testi numero 1. Puolisoni asettaa kahvikupin nenäni eteen. Kahvin jälkeen on aina ollut pakko mennä savuille. Nyt ei. Tekee mieli, mutta sinnittelen. Hinku menee ohi, hetkeksi. Sinnittelen uudelleen ja jauhan purkkaa, jatkan timanttien tikkaamista tahmaiseen alustaan.

Hemmetti, työstä ei enää puutu kuin muutama timantti.
Ja sitten se onkin jo valmis.

No, ruuanlaittoon ja uutta työtä eteen ruuan valmistumista odotellessa.
Testi numero 2. Ruokasavut, miten tästä nyt sitten päästään yli? Voiko olla ateriaa ilman loppuhuipentumaa tupakan muodossa? Kyllä voi. En mene.

Päivä menee hyvin, välillä tupakanhimo iskee, mutta aina saan sen menemään ohitse. Juon vettä, jauhan purkkaa, selaan somea, katson elokuvaa, pidän itseni kiireisenä. Toimii, mä olen jo selvinnyt monta tuntia.

Illalla sorrun. Poltan yskien yhden tupakan. Mietin miten selviän aamusta, ja kuinka idioottimaista nyt olikaan polttaa edes tämä yksi. Mitä se nyt hyödytti, ja miksi sen poltin kun olisin voinut yhtähyvin olla polttamattakin. Päätän että aamulla en polta.

Päivän aikana laastarin lisäksi olen käyttänyt neljä 4mg purukumia.
Nikotiinikorvaushoidon hinnaksi tänään tuli 3,70€. Tupakkaan olisi mennyt suunnilleen sama summa, sätkätupakkaa kun poltan. Askitupakka olisi ollut kalliimpaa.

Sängyssä mietin vielä mitä kaikkea voinkaan tehdä, kun joskus tupakasta eroon pääsen.
Smoke Free- sovellus kännykässä kertoo, että aamulla kehkoni ovat päässeet eroon hiilimonoksidista.

Yskää on jo paljon vähemmän kuin eilen. Mietin että yskisinkö tämänkään vertaa jos en olisi hetki sitten sitä yhtä polttanut. Nukahdan melko nopeasti.

Aamulla sängystä noustessani ensimmäinen asia mielessä on tupakka. En mene. Menen laittamaan nikotiinilaastarin ja nappaan 4mg purkan suuhun. Laitan aamupalan, ruokin lemmikit. Juon kahvin. En mene tupakalle vieläkään. Alan keksiä itselleni harhautusta, luon tämän blogin. Jauhan purkkaa, juon kahvia, säädän asetuksia ja kirjoitan. 

Vuorokausi täynnä.
Selvisin siitä yhdellä lipsahduksella.

Vielä ei ole syytä iloon, mutta silti varovasti hieman taputan itseäni olalle ja totean että Hyvin tehty!

Tupakka, tuo päivieni petollinen pelastaja

Passiivinen tupakointi kuului elämääni jo sikiöaikana, joten käytännössä koko elämässäni ei ole ollut yhtäkään savutonta päivää.Muistan kuitenkin jotenkuten oman ensikosketukseni tupakkaan.

Se oli tavallinen arkiaamu, muistaakseni kevättalvella vuonna 1996 kun tämä neiti näpsäkkä sai mielestään ihan huippuluokan idean, ja ennen kouluunlähtöä kävikin isän röökiaskilla, luvatta tietenkin.

Mukaan tarttui muutama tupakka, joilla oli koulussa tarkoitus hankkia kavereita, koko 12-vuotiaan koulukiusatun tytön logiikalla.
Eipä tuo toiminut, yksin polttelin välitunnilla opettajilta piilossa poskareita.
Jokin siinä tilanteessa kuitenkin jäi mieleen, kun kerrankin toisten mielestä olin rohkea ja huomion keskipisteenä. Voi kuinka vähän tiesinkään....

No, se jäi toki kertakokeiluksi, mutta ei pitkäksi aikaa. Tästä parisen kuukautta eteenpäin istuin erään syrjäisen hevostallin tyhjässä karsinassa kahden itseäni vuoden vanhemman tytön seurassa. Toinen tytöistä oli se suosittu, se kovis, se joka veti röökiä ja jota ei kiusattu. Sinä iltana poskarit muuttuivat henkosiksi, eikä tupakointi jäänytkään enää kertakokeiluksi. Siitä eteenpäin tupakoinnista tuli tapa, vaikkakin vielä hyvin salainen.

Vuodesta 1996 jokainen aamuni alkoi tupakalla. Yläasteen puolivälissä tupakointi oli vielä helpompaa, sillä vanhemmatkin olivat jo asiasta kauan tienneet, eikä enää pitänyt salaillakkaan.
Tulihan siitä sanomista, mutta jokainen meistä alaikäisenä tupakoineista tietää paljonko vanhemmilla on siinä kohtaa tehtävissä, kyllä ne teinit aina jostain röökinsä taikoo ja polttavat jos niin päättävät.
Jälki-istuntolappujen kuittaamisesta tuli rutiini, johon vastattiin vain huokauksella ja kehotuksella piiloutua paremmin.

Tupakointi muuttui hiljalleen vallitsevaksi elementiksi elämässäni. Leffaan ei raaski mennä, koska joutuuhan siellä olemaan 1,5 tuntia tupakoimatta. Jaksanko lähteä risteilylle, kun tupakointi on rajattu vain pariin paikkaan. Ulkomaanmatka ois kiva, jos rahat ei menis röökiin ja jos koneessa ei tarvis olla tuntikausia polttamatta. Työpaikkailmoitus vaikuttaa kivalta, mutta en mä tonne voi hakea koska se on savuton ympäristö.

 Parikymppisenä alkaa heräämään toive perheenlisäyksestä. Pari vuotta myöhemmin raskaustesti näyttää plussaa, tilanne vaatii savukkeen. Tietoisena raskaudesta jatkan tupakointia. Vähennän tupakoinnin puoleen, enkä edes koe huonoa omaatuntoa. Myrkytän itseni lisäksi pientä viatonta syntymätöntä lastani. Noin 10 savuketta päivässä.Olen idiootti.
Lapsi syntyy, terve tyttö. Ja onneksi terveenä pysynytkin syntymästään saakka, vuodesta 2007.
Vuonna 2014 synnytän pojan. Tupakoin raskauden aikana, 2-5 savuketta päivässä. Poika syntyy kuukauden ennenaikaisesti, ja myöhemmin tulee julki neurologisia kehityshäiriöitä. Tutkittua yhteyttä tupakointiin näillä ei ole, mutta tiedä häntä. Idiootti olin jälleen jokatapauksessa.

Vuosi 2020. Aamulla nousen sängystä, heitän vaatteet päälle ja painun ulos tupakalle. MITÄÄN muuta ei voi tehdä, ennen kun se aamun ensimmäinen tupakka on vedetty. Pää ei toimi. Yskin niin että sattuu kun vedän henkoset, mutta se ei haittaa. Tarvitsen tämän tupakan, tarvitsen tämän hetken.
Naapuri herää yskimiseeni.

Laitan aamupalan, ruokin lemmikit ja juon aamukahvin. Tupakalle yskimään.
Pikkuhiljaa herään uuteen päivään. Sen mitä nyt ikinä hereillä olenkaan.
Tarttis siivota, ei kiinnosta. Päätän kuitenkin tehdä jotain, päätän käydä tupakalla ensin. Teen jotain ja menen taas tupakalle. Hengästyn kun nousen rappuset. Poika haluaa potkia palloa, äiti ei jaksa. Päivässä menee suunnilleen 20 tupakkaa. Se tekee noin 1h 40min tupakointia vuorokaudessa. Paljonkohan muuta siinä ajassa ehtisi tekemään?

Yöllä ei tule uni. Nousen sängystä ja menen tupakalle. Vedän ensimmäisen, toisen ja ehkä kolmannenkin tupakan. Pakko painua sisälle, etten yskälläni herätä koko kylää.
Menen takaisin sänkyyn. Yskä ei rauhoitu, en voi nukkua.
Yskä repii keuhkoja. Kohta on jo seuraava aamu.
Miltäköhän tuntuisi nukkua kokonainen yö, ilman yskää?

Maailmalla leviää virus joka iskee hengitysteihin. Olen polttanut sätkiä 24 vuotta. Keuhkot jo valmiiksi sököt. Tähänkö mä haluan kuolla, olenko mä valmis?

No en saatana ole.

 En.