Erä kaksi

 

Long time no seen, vai miten se meni.

Kesä tuli ja meni, kuten myös mun edellinen lopettamisyritys. Koko kesän tupakoin ihan entiseen malliin, oikein hyvästä alusta huolimatta. Mä olin oikeesti ihan hitokseen typerä, mä olisin pystynyt olemaan ilman, mutta en halunnut olla.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että epäonnistuminen on onnistunut jos opitaan virheistä. Mä luulen oppineeni, mä luulen tietäväni isoimmat kompastuskiveni nyt. Se olenko oikeassa, selviää sitten aikanaan.

Erä kaksi lopettamisyritystä starttasi tänään.
Tällä kertaa kokeilen ensin vähentämisen kautta, vaikka sinänsä jo tässä vaiheessa luulen, että se ei tuu mulla onnistumaan. Se on paskamainen lähtökohta, mutta hei, never know.

Tänään on mennyt neljä tupakkaa. Se on pirusti vähemmän kun aiemmin. Todennäköisesti illalla ennen nukkumaanmenoa poltan viidennen. Nikotiinikorvausvalmisteet on käytössä taas, ja joka kerta kun tekee tupakkaa mieli pakotan itseni odottamaan hetken. Jos hetken päästä edelleen tuntuu siltä, niin poltan sen tupakan. Tänään ainakin olen saanut tupakasta tarpeekseni jo ennen kun rööki on edes puolivälissä.

Tällä kertaa en päivittele blogia päivittäin, tavoite olisi päivittää viikoittain. Mä starttasin viimeksi ihan liian lujaa, kehitin itselleni liikaa projekteja pitääkseni itseni kiireisenä. Tällä kertaa iisimmin, toivottavasti muutaman viikon kuluttua taas savuttomana =)

Blogi tauolla toistaiseksi

Mä olen nyt kasannut itselleni sellaisen määrän projekteja, että jostain on karsittava. Blogiin olen tähän asti pyrkinyt kerran viikossa postaamaan, mutta nyt en usko siihen kykeneväni.

Satunnaisia postauksia saattaa toki tulla, mikäli aika jossain kohtaa sallii. Muutoin uskoisin että viimeistään syksyn tullen jatkan kirjoittamista säännöllisesti.

Kiitos lukijoille, ja oikein mukavaa kesää kaikille, nähdään taas =)

Fiilis kohotettu

Voi kyllä, nyt on paljon parempi mieliala.
Viime postaus olikin melkoista itsesäälissä rypemistä, eikä se olo kyllä koskaan ennenkään ole sillä kohentunut että sohvanpohjalle jää makaamaan.

Kallioon hakattu myrkkypullo tuli vastaan lenkillä. Pisti miettimään niitä omiakin valintoja.

Se on ihan hemmetin vaikeeta rämpiä epäonnistumisen jälkeen jaloilleen, mutta pidin tavoitteet mielessä ja pakotin itseni liikkeelle, ja lopettaa itseni myrkyttäminen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Mähän halusin parantaa vointiani ja terveyttäni, ei sitä kukaan mun puolesta tee, joten liikkelle vain.

Maanantaina fiilis oli matalalla, kuten edellisestä postauksestani huomasi. Askeleitakin kertyi vain 3100. Ketuilleen mennyt vappu masensi, olo oli vetämätön ja turvonnut. Kiristi, ahdisti ja v***tti. Tosissaan teki mieli heittää hanskat tiskiin, poistaa koko blogi ja painua kauppaan ostamaan karkkia, sipsiä ja ennenkaikkea tupakkaa. Päätin kuitenkin olla menemättä, ja korjata tilanteen muilla keinoin.

Tiistaina oli onneksi aivan mahtava sää, oli ihana lähteä kävelemään taas kauniisiin maisemiin. Meri veti taas luokseen, joten meren rannalla tuli käveltyä 6km lenkki. Matkan varrella oli toki pakko välillä pysähdellä ottamaan valokuvia.

Reitti kulki niemennokassa, reitille mahtuu monenlaista maastoa. Mutta vaikka reitti onkin kaunis, on se valitettavan lyhyt. Niemen kiertämisestä ei kilometrejä kerry kuin yksi, joten suuntasimme jatkamaan kävelyä toiselle rannalle. Yhteensä tuli käveltyä kuutisen kilometriä. Illalla energia riitti vielä kunnon kahvakuulatreeniin ja venyttelyyn.

Keskiviikkona piti palata samalle niemennokalle ystävän kanssa, suunnitelmana oli kiertää lenkki pariin otteeseen ja jättää auto kauemmas aloituspaikasta. Auto tuli kuitenkin ajettua melko lähelle, eikä lenkkiäkään tullut kierrettyä kuin kerran. Myös keskiviikkona tuli siis vaihdettua paikkaa kävelyn aikana. Menimme Langouraan, josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Siellä vastaan tuli iloinen yllätys, hajotettuja pitkospuita oli alettu kunnostamaan, mahtavaa! Käymme jonkun ajan kuluttua katsomassa miten siellä edistytään. Kävelyt teki yhteensä noin 4km.

Torstaina  mun lenkkikaverina olikin sitten sellainen sähköjänis että oksat pois. 

Ja taitaa mennä pala latvaakin. 

Mun piti nähdä tätä ystävääni kynsien laiton merkeissä, mutta käytännön syistä lykkäsimme kynsihommia myöhempään ajankohtaan. Tämä ystäväni on yleensä hyvin kiireinen, mutta päätin kysyä josko hän lähtisi lenkille kanssani kun kynsien laitto nyt sitten peruuntuikin.

Tiesin kyllä, että hän on todella kovakuntoinen ja että nyt on muuten sitten vauhtia tiedossa. Kyllähän se hävetti, kun joutui ensimmäisen kilsan jälkeen pyytämään pientä hidastusta, mutta onneksi ystäväni ymmärsi asian. Mä pystyn kyllä kävelemään useamman kilometrin, mutta juoksijaksi minusta ei (vielä) ole. Kävelytahtini ei ehkä ole reippain mahdollinen, yleensä tahti on suunnilleen 5km/h. Kyllä näin jälkeenpäin naureskellen mietin, mitä mahtoivat ajatella kaikki vastaantulijat. Tiukkaa lihasta oleva nainen "repii" perässään hikistä, puuskuttavaa punkeroa. Viisi kilometriä pysyn mukana. 😂

Perjantaina tyydyin kotinurkkien maisemiin, koiran kanssa tassuteltiin pienessä vesitihkussa viitisen kilsaa. Empä sitten ollut tullut huomioineeksi sitä, että mun uudessa puhelimessa ei olekkaan sitä rööriä mihin kuulokkeet lykätään. Samperi, pakko tilata uudet. Rivakan metallin merkeissä tulee käveltyä paljon parempaa tahtia.

Lauantaina lenkki jäi väliin, sillä oltiin mökillä puuhommissa. Siinäkin kyllä syke nousi, ja askeliakin tuli. Tavoitteeseen en silti päässyt. Illalla vedin vielä nopeatempoisen pikatreenin vastuskuminauhalla. Unohdin tämän aktiivisuusrannekkeeseen manuaalisesti tallentaa.

Pieni katsaus rannekkeen tallentamaan dataan:

Treenejä täytyy ehdottomasti lisätä. Kävelyjen määrä on tässä hieman hämäävä, koska kesken kävelyn on vaihdettu paikkaa pariin kertaan. Lisäksi ranneke merkkaa kävelyksi automaattisesti jos kävelen yhtäjaksoisesti yli 5min. Tuota asetusta en viitsi muokata, unohdan kuitenkin muuten manuaalisesti aloittaa lenkin tallentamisen. Keskimääräiset askeleet on saatava reilusti ylöspäin. Pilalle mennyt maanantai toki vetää tuota keskiarvoa alaspäin, mutta silti lukema on surkea. Myös uniaikaan täytyisi saada pientä parannusta.

Painonlasku on oikein hyvällä mallilla. Periaatteessa tällä hetkellä paino putoaa hieman liian nopeasti, mutta se tulee kyllä tasaantumaan. Tämän viikon pudotus on -3kg. Maanantaista sunnuntaihin siis.

Entäs se tupakointi sitten, onko siitä myrkystä pysytty erossa? No ei ihan 100%, mutta lähellä. Tällä viikolla olen polttanut kaksi savuketta, yhden torstaina ja yhden lauantaina. Oliko pakko, no ei. Nää oli oikeastaan vaan typeriä päähänpistoja, vieressä tupakoivalta oli rööki pummattava ihan vaan muka seuran vuoksi. Ilmankin olisin voinut olla, miksi siis en ollut? Kyllä kumpanakin päivänä mun lähellä poltettiin useita röökejä, sekä ennen että jälkeen sen kun päätin itsekkin yhden vetää, eikä se edes ollut ongelma. 

En kuitenkaan sen kummemmin lähde näistä itseäni sättimään tai soimaamaan, kaksi tupakkaa viikossa on kuitenkin paljon vähemmän kuin se reilu 100 tupakkaa viikossa. Aika määrä niitä on jo jäänytkin polttamatta.

 

Seitsemän viikkoa huomenna. Oho.
Ja joo, kyllä tiedän etten nyt voi kutsua itseäni savuttomaksi, kun kerran viihteellä ollessa aion jatkossakin tupakoida, mutta tyytyväinen olen silti itseeni tämän viikon osalta. Parannettavaa on monessa asiassa, ehdottomasti, mutta ei Roomaakaan päivässä rakennettu. 

Ne myrkyt oli helppo kerryttää keuhkoihin, eikä ollut muuten ollenkaan vaikea kerätä tälläistä määrää rasvaa kehoon. 

Eroon niistä pääsen myös ihan helposti, jos niin päätän. 

En yhtä nopeasti, mutta yhtä helposti. 

Mä päätin itse pistää ne myrkyt ja ihran mun kehoon. 

Nyt mun vaan pitää tehdä niitä päätöksiä, joilla pääsen niistä eroon.

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Niih. Tällä hetkellä olen itseeni äärimmäisen pettynyt. Tämä postaus sisältää itseinhoa ja ironiaa.

Vappu meni v***iks, ihan silleen huolellisesti. Sinänsä osasin sitä kyllä odottaakkin, mutta en sitä että näin pahasti pääsis ihan kaikki päin hanuria.

Torstaina oli vappuaatto. "Lapsivapaa" alkoi.
Sain kämpän siivottua, ja istahdin sohvalle. Teki ihan pirusti mieli tupakkaa. Annoin periksi ja menin tupakalle, koska olihan mun illalla joka tapauksessa tarkoitus tissuttaa muutama olut, silloin polttaisin kuitenkin, joten väliäkös sillä muutamalla tunnilla. Virhe.

Kun kerran aiemmin olin itseni kanssa tehnyt diilin siitä, että viihteellä ollessani voin tupakoida, mun olisi pitänyt pysyä siinä päätöksessäni. Mä en ollut vielä viihteellä, ja sitäpaitsi voiko muutaman oluen kittaamista kotisohvalla pitää viihteellä olona? Tässäkö vaiheessa mä alan keksimään itselleni muitakin porsaanreikiä, teenkö itselleni enemmän tilanteita jolloin se röökaaminen ois muka ok?

Nähtävästi kyllä, koska perjantaina olin sitä mieltä, että kyllä mä voin koko päivän polttaa, onhan tässä nyt lapsivapaata, ja illalla on tulossa vieraita, joten tuskin se muutama tunti tässä taas haittaa.

Se muutama tunti venähti siihen että poltin sunnuntai-iltaan asti. Torstaina, perjantaina ja lauantaina hyvinkin runsaasti, sunnuntaina enää neljä. Mutta jos olisin pysynyt alkuperäisessä päätöksessäni, siinä että poltan vain viihteellä ollessani, sovelluksen laskuri näyttäisi ihan eri lukemia kuin nyt.

Mikäli olisin jättänyt nyt ne "ylimääräiset" tupakat polttamatta, olisin jo jättänyt 800 tupakkaa polttamatta. Prkl että osaa ihminen olla ääliö. Nyt tupakanhimo on taas aivan valtavaa, ihan kuin silloin 6 viikkoa sitten kun aloitin. Puren sitkeästi purukumia, vaikka niin pirusti tekisikin mieli luovuttaa, heittää hanskat tiskiin ja antaa kaiken olla. Mutta mä en voi tehdä niin.

Kovan kolauksen aiheutti myös tämän aamun punnitus.

Myönnän toki, että viime viikolla liikkuminen jäi vähiin, mutta syömistäni mielestäni tarkkailin, paitsi perseelleen menneen viikonlopun aikana. Osasin olettaa kyllä, että paino ei ole pudonnut, mutta en olettanut sen missään tapauksessa nousseen melkein kahta ja puolta kiloa!

Mutta eipä tuo ihme ole, säännöllisestä ruokailusta ei tietoakaan, ruuan laatu oli heikkoa, veden juonti jäi käytännössä kokonaan ja alkoholia tuli käytettyä kolmena iltana. Vaikka yhtä iltaa kohden alkoholia ei paljoa mennytkään, nousee juotujen annosten lukumäärä kohtalaisen huikeaksi kun sitä tissuttaa monena päivänä.

Viimeviikon liikunta oli sitä edelliseen viikkoon nähden ihan naurettavan vähissä. Oli päiviä, ettei askeleita tullut edes viittä tuhatta. Kymppitonni pitäisi mennä rikki joka päivä. Maanantain kahvakuulatreeni alkoi tiistaina lenkin aikana tuntua reisissä. Ja tuntuikin sitten sen verran hyvin että keskiviikon olin käytännössä kokonaan pois päältä.

Tiistaina 9635, keskiviikkona 6472, torstaina 4515, perjantaina 3546, lauantaina 4351 ja sunnuntaina peräti 2035 askelta.

30 947 askelta oli siis koko viikon saldo, joka on sellaiset parikymmentätuhatta vähemmän kuin parilla edellisellä viikolla. Ei ihan näytä sellaisen ihmisen liikuntatasolta joka koittaa pudottaa painoa.

Aktiivisuusrannekkeessani on myös laskuri, joka mittaa hapenottokykyäni, lukema oli siinä sentään hieman tullut ylöspäin. Kuntotasoni on edelleen heikko, ja vastaa itseäni reilusti vanhemman ihmisen kuntotasoa, mutta edes jossain näkyy tähänastinen ponnisteluni. Aiempi lukemani oli 28, joka vastasi noin 70-vuotiaan kuntoikää.

Mutta nyt on taas aika ottaa pää pois hanurista ja lopettaa itsesäälissä rypeminen. Otan tästä taas opikseni, yhden päivän tissuttelun jälkeen ei ole ongelmaa, mutta kolmen päivän jälkeen alkaa uusi helvetti. Ei ole sen arvoista tämä. Mä halusin voida paremmin, en huonommin. Mä pystyin parantamaan vointiani viiden viikon ajan melko mallikkaasti, mä pystyn siihen jatkossakin. Mä feilasin, mutta en lannistu. Virheiden kautta voittoon.

" Et ole epäonnistunut jos vielä yrität"

 

Viime viikon kuulumisia

Huhheijaa, siinä se taas vierähti viikko. Meni muuten yllättävän nopeasti vaikka voisi olettaa että tylsyys kaivelisi kun oikeastaan minnekkään ei voi mennä tuon epidemian vuoksi. Viikko piti sisällään paljon kävelyä, oli niin nättiä keliä ettei sitä voinut olla hyödyntämättä.

Kuten jo viimeksi mainitsinkin, tässä mun kodin lähettyvillä on useita kerrassaan upeita lenkkeily-ja ulkoilureittejä. Luontopolkuja, lintutorneja, järviä, meri, metsää pururatoineen. Mitä muuta voi toivoa? Täällä päin asuessa liikkuminen ei todellakaan voi jäädä ainakaan siitä kiinni, ettei olisi mielekkäitä reittejä talsittavaksi.

Viime maanantain ja tiistain lenkkeilyistä jo kirjoitinkin viime postauksessa, aloittakaamme siis keskiviikosta.
Keskiviikkona lenkkeiltiin miehen kanssa jälleen pitkospuita pitkin. Kokonaisuudessaan lenkille tuli matkaa reilu 7km, ja aikaa meni 1h ja 45min. Kohtalaisen rauhakseen siis tallusteltiin, mutta hei, pakkohan näitä maisemia oli pakko pysätä ikuistamaan.

 

Tällä reitillä kuljettiin sekä metsässä että meren rannalla, suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin. Osa puista oli vähän heikommassa hapessa, ja osa oli ilmeisesti ollut liian lähellä paikallista nuorisoa. Kaikki pitää hajottaa, ilmeisesti. Suurin osa tästä reitistä oli kuitenkin oikeinkin hyvässä kunnossa, osittain reitti oli hyvinkin helppokulkuista leveää "siltaa".

 

Reitillä on useampi lintutorni, ja näkymät näistä on melko hulppeita. Tarkoitus on tehdä sama lenkki vielä uudelleen niin, että mukana on parempi kamera. Kun saan reitiltä parempia kuvia teen luultavasti uuden postauksen blogiin pelkästään tästä reitistä. 

 

Lähdimme liikkeelle Langourasta,jonka vieressä onkin jo ensimmäinen lintutorni. Siitä kivenheiton päässä sijaitsee Huhtalan lintutorni, jonne oli harmillisen vaikeaa kulkea, koska kaikki pitkospuut oli viskelty hujanhajan. Sieltä palasimme Langouraan ja jatkoimme lietteiden tornille, jonka jälkeen reitillä oli yllä oleva sannannokan lintutorni. Siinä on lintutornilla kokoa. Sannannokan jälkeen poikkesimme vielä kolmella muulla reitin varrella sijaitsevalla tornilla, ja palasimme samaa reittiä takaisin. Pidemmänkin lenkin pystyy tällä reitillä heittämään helposti, opasteet on kivasti näkyvillä. 

 

Torstaina ja perjantaina lenkkeilin ihan kotinurkilla, ja viikonlopun otin rennommin. Koko viikolle kertyi kävelyä likemmäs 30km. Pidän tätä aika hyvänä määränä näin alkuun ainakin. Jalkapohjat olivat jo torstaina aikalailla kipeät, mutta perjantaina sain hommattua paremmat kengät lenkkeilyyn, niin sekin helpotti. Kunnon kengissä hintaakin tietty on, mutta parempi investoida vähän parempiin, saati ostaa ne huonommat ja kärsiä. Joillakin toki voi oikein hyvin ne halvemmatkin toimia, eikä halpa missään tapauksessa tarkoita aina huonoa. Oma jalkani vaan on sen verran konstikas, etten ole huokeimmista kengistä kyllä näin hyvin istuvia löytänyt.

Maanantaina ei tullut lähdettyä lenkille. Halusin kaivaa kahvakuulat pölykerroksen alta, ja nostaa kunnolla hien pintaan. Treenitossut jalkaan, poppi pauhaamaan ja eikun tuumasta toimeen.  

 

Ja voi hemmetti, että oli hyvä olo kunnon treenin jälkeen. Hengästynyt, hikinen ja kaikkensa antanut, mutta silti niin saamarin tyytyväinen. Mun edellisestä kahvakuulatreenistä on aikalailla aikaa, mutta mä jaksoin koko treenin, eikä meinannut edes taju enää lähteä kun happi kulki :D

Ja tästä päästäänkin tupakoinnin lopettamiseen, se sujuu edelleen toivotusti. Sätkiä on jäänyt vetämättä laskurin mukaan jo melkein 700 kappaletta, se on muuten melkoinen määrä :D

 Syömiseen olen kiinnittänyt paremmin huomiota ja lisännyt vedenjuontia. Aineenvaihdunta on selvästi lähdössä käyntiin, mutta ottaa vielä tovin. Paino on lähtenyt laskuun, kilo putosi viikossa. Sen enempää sen ei oikeastaan kuuluisi tässä ajassa pudotakkaan.

Summa summarum, oikein hyvin onnistunut viikko siis takana. Taas voi hymyssä suin jatkaa eteenpäin, jokainen askel on eteenpäin =)

Neljä viikkoa takana.

 Eilen napsahti neljä viikkoa täyteen tupakoinnin lopettamisesta. Tai pitäisikö sanoa että neljä viikkoa sitten lopetin arkitupakoinnin, koska viihteellä ollessa tulee edelleen tupruteltua.  Niin tai näin, tyytyväinen olen silti kuluneeseen neljään viikoon, vaikka joukkoon mahtuukin myös lipsahdus. En silti olisi ikipäivänä uskonut että mä kykenen tähän, ainakaan ilman jatkuvia lipsumisia. Ja itseasiassa mun on ihan pakko todeta, että tää on ollut yllättävän helppoa. 

Muutoksia huomasi melkein heti, se toimi oikein hyvänä kannustimena. Toinen merkittävä tekijä on ollut se, että olen pitänyt itseni kiireisenä. Kolmas tärkeä asia on ollut riittävä nikotiinikorvaustuotteiden käyttö, ja neljäntenä mainitsen taas kerran Smoke free-sovelluksen, joka on kivasti pitänyt kirjaa niistä asioista, joihin itse ei tule kiinnitettyä huomiota.

 

Yli 550 sätkää on jäänyt polttamatta. Sen kyllä huomaa keuhkoissa. Ja lompakossakin. Kuukauteen en ole ostanut tupakkaa, viihdetupakointikin on hoitunut ihan niillä röökeillä mitä ennen lopettamista olin ostanut. Eikä tarvi ostaa vielä seuraavanakaan kuppipäivänä.

 Ihan jokaista tupakanhimoa en ole ylös kirjannut, mutta hitokseen paljon on niitäkin hetkiä jo voitettu, varmasti reilusti yli 150 kertaa olen päättänyt olla menemättä röökille vaikka on tehnyt ihan julmetusti mieli. 

Kolmas kohta kertoo että elämäni on pidentynyt reilulla viikolla, mutta tuo neljäs kohta on se joka jaksaa joka kerta hämmästyttää, kuinka paljon aikaa siihen tupakoimiseen ihan oikeesti menee. En mä enää ihmettele yhtään edellisten työpaikkojen savuttomien pomojen tai työkavereiden närkästystä (luvallisista) tupakkatauoista, ylimääräistä taukoa se on, ja savuton painoi senkin aikaa duunia kun mulle maksettiin tupakoinnista. Se oli aina vaan se muutama minuutti kerrallaan, mutta kun ne minuutit laskee yhteen niin onhan siellä tauolla oltu loppupeleissä ihan hitosti.

 

Mä löysin myös uuden lempparin nikotiinipurukumeista. Nicorette fruitmint. 

Ei juuri polttele, ja koostumus on paljon Nicotinellia pehmeämpää, ja maku mielestäni paljon voimakkaampi, joskin aika reilusti makeampi. Semisti ärsyttää purkan pieni koko, tekisi mieli heittää niitä samantien kaksinkappalein hetulaan, mutta se lienee parempi jättää tekemättä 😆 

Purkkaa menee päivästä riippuen 3-6kpl eli kohtapuoliin voin tipauttaa nykyisestä 4mg vahvuudesta kahteen milligrammaan. Liian aikaisin en uskalla, ettei tule takapakkia.

Lopettamisen suhteen siis pyyhkii hyvin. Mutta se painonhallinta, se nyt on heittänyt sitten ihan kirjaimellisesti läskiksi. Vaaka näytti tänään 96,7kg enkä todellakaan ollut siitä mitenkään mielissäni.

 Mikä saakeli siinäkin nyt sitten muka on, että mä pystyin lopettamaan tupakoinnin joka käytännössä hallitsi mun jokaista toimintaani, mutta en saa itseäni niskasta kiinni tämän laihduttamisen kanssa?

Ongelma numero 1 on mun epäsäännöllinen ruokailu. Aamulla syöminen on ehkä kamalinta mitä tiedän, ja lounasaikana on sitten ihan kiljuva nälkä. Ja joku ateria kun jää väliin, niin illalla tulee sitten tungettua lärviin ihan pirusti kaloreita. Kun kerran oikea ateriamalli on tiedossa, niin miksi sitä ei voi noudattaa?

Nyt olen kuitenkin kahtena päivänä kiinnittänyt paremmin huomiota syömisiini. Aamupalat olen saanut syötyä, vaikka tiukkaa on tehnyt. 

Lounas jäi eilen väliin, ja se kostautui illalla.

Kumpanakin päivänä olen kuitenkin saanut aikaiseksi edes liikkua. Mä olen siinäkin määrin onnellisessa asemassa, että täällä missä asun on monta aivan mahtavaa lenkkipolkua lähistöllä.

 

 

  

 

Ylläolevat kuvat ihan kivenheiton päästä lenkkipolulta, joka johtaa meren rannassa sijaitsevalle lintutornille. Patalaiska lenkkikaverikin pääsi kuvaan. Talsittiin eilen 4,5km ja pidempäänkin oisi jaksanut mutta päivänvalo uhkasi loppua kesken, koska idea lenkille lähdöstä tuli hitusen myöhään, vasta klo 20 maissa.

Tänään olin ajoissa liikkeellä. Parin tunnin kävely merenrannalla, pitkin hiekkarantaa. Suunnilleen 7 kilometriä. Kyllä siinä sielu lepäsi. Takaisin autolle päästyäni jalat ei kyllä olleet ollenkaan samaa mieltä, mutta se ei oikeastaan edes haitannut, oli ihan hitokseen hyvä fiilis. Askeleita on tälle päivälle kertynyt aika kivasti, verrattain siihen mitä ne on olleet tässä aiemmin, hyvinä päivinä ehkä lähellä viittä tuhatta. Oikein hävettää.

 

Nyt vielä pieni rutistus ennen iltaa, huussolli vaatii kipeästi siistimistä. Kaksi lasta ja mies riittää jo yleensä saamaan kodin päivän aikana mullinmallin, mutta meillä sotkemista avustaa myös lauma erinäisiä karvaisia ja karvattomia lemmikeitä, joten imurin kanssa on oltava hyvää pataa jos mielii oleskella edes kaukaisesti ihmisasumusta muistuttavassa tilassa. 

Hyvillä fiiliksillä eteenpäin, kyllä tästä vielä hyvä tulee 💪 

Minulla on tunnustettavaa...

Tänään on vaikea päivä. Oon ollut hereilläkin vasta pari tuntia, mutta perhana soikoon että nyt on oikeasti vaikeaa. Mun tekee ihan helvetisti mieli röökiä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta terassille, kyllä siinä nyt kehtais istua kera kahvikupposen ja tupakan. Mutta ei, en tee sitä.

 Eilen repsahdin. Monen mielestä myös perjantaina repsahdin.

Perjantaina oli oluella osuutta asiaan, ja kuten aiemminkin olen täällä kirjoittanut, olen antanut itselleni luvan ns. viihdetupakointiin. Perjantai-ilta kului korttia ja yatsya pelaten, kotona tietysti. Olutta tuli siinä sivussa naukkailtua, ja tottakai tupakkaakin meni. Kymmenkunta tupakkaa illan aikana poltin, vaikka se maistuikin ihan hemmetin pahalta, mutta tuntui silti valitettavasti hyvältä. Jokseenkin mielipuolista saada mielihyvää itsensä turmelemisesta, mutta niin se vain oli. En koe että ihan lähitulevaisuudessa mulla on mitään mahdollisuutta lopettaa viihdetupakointia. Ellen sitten koittaisi vaihtaa sitä vaikka sähkötupakkaan, mutta siitä mulla on vielä melko negatiivinen mielikuva. Tai en sano että negatiivinen, luulen että mun pitää vaan perehtyä asiaan paremmin.

Mutta se lauantai, se oli repsahdus. Kertaa neljä.

Lauantaina meni ihan hyvin alkuiltaan saakka, mutta sitten päätettiin lähteä isännän kanssa ajelulle. Ihan vaan siis päämäärättömästi pörräilemään autolla sinne tänne. Autossa apukuskin puolella istuminen ei sitte enää ollutkaan mun päälle se hyvä juttu, liian vähän tekemistä, liikaa aikaa miettiä röökiä. Joten tulihan siinäkin sitten pistettyä tupakaksi, vaikkei mun pitänyt polttaa kuin viihteellä ollessa. Saakeli.
Toisaalta, se oli vain neljä röökiä illan aikana, ei se nyt mikään maailmanloppu ole. Mutta lipsahdus silti. Rikoin periaatteitani, ja kun niitä on kerran rikottu niin kynnys sen uusimiseen on matalalla. Nyt täytyy oikeesti tsempata.

Tänään on v***n vaikeaa, tupakkaa tekee ihan saakelisti mieli. Raivolla näpytän tekstiä ja jäystän nikotiinipurkkaa, mietin niitä kaikkiä syitä miksi lopetan ja kaikkia niitä muutoksia joita olen jo huomannut. Yli 500 tupakkaa on jäänyt polttamatta, huomenna tulee kuukausi täyteen.

Mä en saa olla itselleni nyt liian tiukka, mutten myöskään liian lepsu. Mä oon saavuttanut jo nyt paljon. En anna eilisen idiotismin tulla sen tielle. Siitä että mulla on tänään näin vaikeaa saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Otan tämän oppituntina, pidän tämän mielessä kun seuraavan kerran meinaan lipsahtaa. Ja nyt otan sen alkutaipaleella hyväksi koetun keinon käyttöön ja painun näpyttelemään timanttityötä. Jos nyt otan sen kahvikupin käteen ja menen terassille, olen askeleen lähempänä uutta repsahdusta. Jos mä oon pystynyt tähän jo kuukauden, pystyn perhana tänäänkin!

Nikotiinikorvaustuotteet

 Heti alkuun huomautus, tämä ei ole minkäänsortin käyttöopas nikotiinikorvaustuotteisiin, eikä minkäänmoinen kehotus niiden käyttämiseen. Tässä tekstissä kerron omia kokemuksiani kyseisistä tuotteista, mikä mielestäni toimii mitenkin. Se mikä toimii mulla, ei välttämättä toimi jollakin toisella, tai päinvastoin. Jos olet lopettamassa tupakointia, ja etsit tietoa näistä tuotteista, suosittelen lukemaan tiedot suoraan valmistajien sivuilta.

Nikotiinin imeytyvyys on heikkoa näistä tuotteista, sen tiedän. Mutta on se vähäkin parempi kuin ei mitään siinä kohtaa, kun nikotiiniriippuvuus on hyvin selkeä. Pelkästään tapariippuvuudesta lienee vaikeampaa päästä eroon kuin nikotiiniriippuvuudesta, mutta hankalaa se on tupakointia lopettaa jos kummastakin riippuvuudesta väkisin yrittää yhtäaikaa eroon.

 Olen kokeillut monia nikotiinikorvaustuotteita, osaa jo ennen kun varsinaisesti päätin tupakoinnin lopettaa. Mä en oikeastaan ole varma, onko niistä edes mitään varsinaista hyötyä, mutta ainakin musta tuntuu siltä että on. Osasta ehkä enemmän, toisista vähemmän.

Suusumutetta kokeilin muutamia vuosia sitten. Sen piti tuoda nopea helpotus tupakanhimoon, mutta itselläni se poltti suuta niin vietävästi, etten pystynyt antaa sen imeytyä suusta, vaan oli pakko huuhdella suu. Ei siis toimi mulla. Hintaakin tällä kikottimella tais olla aika hurjasti, ainakin siihen aikaan.

Imeskelytabletti aiheutti saman efektin. Ei sitä poltetta vaan kestänyt. En tiedä tottuisiko siihen ajan kanssa, mutta mä en valitettavasti tälle tuotteelle sitä aikaa kyennyt antamaan. Hinnasta ei minkäänlaista muistikuvaa, tuskin ihan halvimmasta päästä kuitenkaan

Nikotiinipurukumissa polttelu oli alkuun myös täysin sietämätöntä. Se helpotti kyllä heti, kun tajusin lukea ne ohjeet. Ajatella, käyttöohjeet purukumille! Ei mulle nyt tullut mieleenkään että vaikka se purukumi onkin, ei sitä kuulu käyttää kuin tavallista purukumia. Ohjeiden mukaan käytettynä polttelu muuttuikin hyvinkin siedettäväksi. Olen myös huomannut, että eri merkeillä ja mauilla on selkeä ero, mun mielestä Nicotinell Lakrits polttelee selvästi kaikista vähiten. Hyvänä kakkosena Nicotinellin Tropical fruit. Purkka toimii mulla kaikista korvaustuotteista kaikista parhaiten. Saatan pureskella samaa purkkaa tunninkin, vaikka nikotiini siitä on jo häipynytkin. Ensimmäisen lopetusviikon aikana leuat tulivat kyllä ihan pirun kipeiksi, kun en muutoin ole kovinkaan tottunut purkanjauhaja 😂
Purkan hintaa vois aika hyvin verrata röökin hintaan. Mun laskujen mukaan ainakin apteekista ostettuna yhden purkkapalan hinnaksi tulee suunnilleen 30 centtiä, riippuen toki merkistä ja pakkauskoostakin.

Nikotiinilaastarit ovat varmaan muuten hyviä, mutta millä helvetillä ne saa pysymään kiinni??!!??
Mä jopa laitoin ihoteippiä laastarin reunoille varmistamaan, mutta vaikka mihin kohtaan kroppaa sen iskin, niin aina se oli parin tunnin päästä irti, vaikka iho oli kuiva ja puhdas. Kävi aika tyyriiksi laittaa uusi laastari monta kertaa päivässä. Mutta mikäli tämän kiinnitysongelman saisi ratkaistua, tämä tuote voisi oikeasti olla hyvä. Laastarin pystyy vaikka leikkaamaan kahtia, niin saa puolitettua nikotiinimäärän kun tuntuu että pärjäisi vähemmällä. Laastarit ei ole sieltä halvimmasta päästä, yhden laastarin hinta nousee yli kahden euron. Jos laastari irtoaa, on laitettava uusi.

Inhalaattori on oikeesti hyvä, ainakin mulla. Suun kautta käytettävistä tuotteista se ainoa joka ei juurikaan polttele. Tunteehan siinä alkuun olonsa aika urpoksi kun imeskelee tuollaista muovipötkylää, kun savua tai höyryä ei muodostu, ja imutekniikka on ihan erilainen kuin tupakoidessa. Alkuun oli hirveän vaikeaa olla vetämättä sitä "henkeen".
Inhalaattori toimii mulla tupakan korvikkeena niissä vaikeimmissa tilanteissa, joissa tupakoinnin tapariippuvuus iskee pahasti päälle. Patruunaa en välttämättä vaihda edes joka päivä, huomaan patruunan hiipumisen sitten kun sitä ihan pikkuistakaan polttelua ei enää imutellessa tule. Inhalaattorin koen hyvinkin edulliseksi. Pakkauksessa tulee kuitenkin useampi patruuna mukana, itselläni kolmessa viikossa on kulunut alle puolet 42 kapselin pakkauksesta. Pakkaus maksoi suunnilleen 25€, yhden patruunan hinta siis on suunnilleen 0,60€, joka siis on jo pirusti vähemmän kuin se raha mitä röökiin menisi.


Paljonko tähän siis nyt sitten menee sitä rahaa? No vähemmän kuin röökiin.
Toki kertarysäyksellä rahaa meni enemmän, isommissa pakkauksissa kappalehinnat tulevat edullisimmiksi. Mutta päivää kohden sanoisin että nyt pelkkää purkkaa ja inhalaattoria käyttäessä mun kustannukset on alle 2€ päivässä. Melkein se sama meni kyllä sätkiinkin, ellei itseasiassa jopa enemmänkin. Askitupakkaan tuo raha olisi mennyt monta kertaa päivässä.

Mitään isompia haittoja en ole itse havainnut. Kuten mainitsinkin, alkuun leuat kipeytyivät kun en ole tottunut purkkaa jauhamaan. Poltteluun tottui, ja oikeat käyttötavat toki muuttivat polttelun jo heti huomattavasti siedettävämmäksi. Jos nyt yksi epämukava haitta pitää mainita, niin sanoisin että ilmavaivoja on hieman ilmaantunut, mutta senkun pärisee 😁

Kun mulla tulee se fiilis, että tupakkaa on saatava, niin nappaan purkan. Kyllä se tupakanhimo siitä sitten hiipuu, muutamassa minuutissa. Kun kaipaan konkreettisemmin tupakointia, käytän inhalaattoria. Ei se nyt tietenkään sama asia ole kuin se tupakka, mutta hoitaa asiansa. Tällä hetkellä käytän 4mg purukumia, inhalaattorissa on 10mg/patruuna. Purkan vaihdan 2mg vahvuuteen parin viikon sisällä.

Pärjään näillä, ja se on ihan helvetin paljon se.

Irti tupakoinnista, viikko 3

Täytyy myöntää, en ois ikinä uskonu että mä kirjotan oikeesti kolmannen viikon savuttomuudesta.

En ois uskonu että koen edes sitä kolmatta savutonta päivää, saati sitten kolmatta viikkoa.

Mutta niin se nyt vaan on, tää akka on ollu tupruttelematta nyt kolme viikkoa. Oho.

Ja vaikkei se savuttomuus nyt välttämättä ole kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan ollutkaan täydellistä, niin olen ihan helvetin ylpeä itsestäni. Mä en ole koko kolmen viikon aikana polttanut ainuttakaan tupakkaa niiden "sallittujen" tupakoiden lisäksi jotka poltin viime perjantaina olutta naukkaillessani.

Tähän viikkoon mahtui helppoja ja ei niin helppoja päiviä. Välillä tupakanhimo oli luokkaa "notäämeneetästihajustohi" ja välillä sitte taas "vttustanamärevinkohtajoltainpäänirtijosensaaröökiä".

Lapset alkaa turhautumaan kun ei pääse kouluun/päiväkotiin, turhaudun kun katson turhautuneita lapsiani. Koitan keksiä tekemistä, jos jonkunlaista puuhaa, mutta mikään ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Kun kaikki temput ja niksit on kokeiltu, ja todettu toimimattomiksi, tekisi mieli istahtaa ulos rappuselle ja sytyttää tupakka. Tarvitsisin hetken rentoutumiseen. Nyt se pitää kuitenkin hoitaa muutoin kuin tupakoinnilla, keitän kahvit ja avaan smoke free- sovelluksen kännykästä ja mietin mitä olen jo saavuttanut.

Pakolliselta kauppareissulta autoon palattuani oli pakko laskea kymmeneen, useamman kerran.

Viereisessä ruudussa neljä henkilöä autonsa vieressä tupakoimassa, ja mulla koko kärryllinen kasseja lastattavana autoon. Ai saatana, paljonko teki mieli pummata rööki, mutta apinanraivolla vaan pussit takaluukkuun ja itse möhisemään penkin ja ratin väliin inhalaattorin kanssa. Miks ton röökin pitää edelleen mun mielestä haista hyvälle?

Perjantaina siivosin terassin. Pesin ja puunasin, hinkkasin ja järjestelin. Pari tuntia hääräiltyäni naapuri pölähtää paikalle, rööki huulessa tietysti. Mun silmät ei tahdo irrota tupakasta, nuuskuttelen ilmaa. Kyllä maistuis itellekki, taistelen jotten pummaa naapurilta röökiä. Hengitän syvään, ja huomaan että taas henki kulkee kevyemmin. Naapuri saa pitää röökinsä, emmä sitä tartte. Nappaan inhalaattorin taskusta, vedän pari imua ja jatkan keskustelua naapurin kanssa, nyt katsekontaktilla häneen, eikä tupakkaan. Jes, tästäkin selvitty!

Kaikenkaikkiaan ajattelin että tämä tulee olemaan vielä vaikeampaa kuin mitä se on ollut. On tässä ollut tilanteita, kun olen ollut todella lähellä sitä pistettä että sorrun, mutta tahdonvoimalla niistä olen aina selvinnyt. Mä luulen, että jos olisin hävittänyt kaikki tupakat kotoa, mä olisin sortunut helpommin. Kuulostaa hassulta, mutta mä olen tosiaan aina mennyt pitkin seiniä jos röökit ovat olleet loppu, tai lopussa. Nyt sitä on, ja mä olen päättänyt etten polta kuin tietyissä tilanteissa, joten en ole tehnyt tavallaan totaalista kieltoa itselleni asiasta. Täysi kielto voisi olla mulle liian hankalaa. En tiedä, toimiiko tää pidemmän päälle, enkä tiedä toimisiko tämä muilla. Mutta nyt toimii ilmeisesti ihan hyvin. En mä ees ajattele noita röökejä tuolla jemmassa, en oo oikeastaan ajatellut niitä edes noina heikkoina hetkinä. Mutta jos niitä ei olisi, luulen että mä lähtisin helpommin röökiä ostamaan, ja kun sitä vartavasten lähtisin ostamaan niin varmasti myös polttaisin.

Purkkaa menee nyt vaihtelevasti, välillä menee päivässä vaan kolme, välillä on mennyt kuusikin. Inhalaattoria imuttelen koiraa ulkoiluttaessa, puhelimessa puhuessa ja usein ruuan jälkeen. Ne on mulle ollut ne pahimmat tilanteet olla ilman tupakkaa. Laastareita en juuri enää ole käyttänyt, koska ne nyt ei vaan perhana soikoon pysy vaikka mitä tekis. Ei ainakaan mulla. Jos jollain on hyvä vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

Tänään on hyvä fiilis. Kun tämän tekstin saan nippuun, alan siivoilemaan ja vois vaikka leipoa. Energiatasot on hyvät, eilen tuli vähän moikattua kuntopyörääkin. Aiemmin vartin jälkeen meinas happi loppua, nyt meni puoli tuntia ihan kivuttomasti. Tästä on hyvä jatkaa. Tyytyväinen on hän.

Irti tupakoinnista, viikko 2

Heheeei, tuntuu etten ole näpytellyt tekstiä tänne ikuisuuksiin :D

Piti oikein tarkistaa mitä viimeksi olen kirjoittanut, ennen kun aloin uutta tekstiä rustaamaan.

Joo, huussiremppa tuli tehtyä, mitä nyt pieniä viimeistelyjä vailla edelleen, koska postin kulussa taitaa olla vähän viivästymää. Mutta mikäpä kiire tässä, ompa edes isoimmat hommat jo hoidettu.

Mutta siihen savuttomuuteen, onko se onnistunut?

Joo ja ei.

Olen alusta asti antanut itselleni luvan "sortua" tupakointiin tietyssä tilanteessa. Se tietty tilanne oli perjantaina, kun maistelin kotona olusta. Olisin pystynyt kyllä olemaan ilman, mutta en halunnut olla ilman. Tupakka maistui pahalta, mutta tupakointi itsessään edelleen jostain syystä tuntui hyvältä.

Tupakkaa meni silti huomattavasti vähemmän kuin otto-iltoina aiemmin, kaikkiaan 8 kappaletta. Aiemmin ei ole tahtonut topallinen sätkiä riittää. 

Joten koen, että voiton puolella olen edelleen, polttamisesta huolimatta.

Riskihän tämä on, tiedän.

Helppohan siitä olis jatkaa tupakointia, kun siihen kerran on "repsahtanut", mutta mä pienessä tyhmässä päässäni käännän asian niin, että en ole repsahtanut kun kerran olen itselleni siihen luvan antanut. Olen tehnyt itselleni selväksi, että alkoa nauttiessa voin polttaa jos siltä tuntuu, 

mutta seuraavana päivänä palaan nollatoleranssiin.

Lauantaina ei enää tupakka kiinnostanut, enkä oikeastaan käyttänyt nikotiinituotteitakaan juuri nimeksikään. Oikeastaan jo alkuviikolla oli purkan jauhaminen vähentynyt pariin-kolmeen kappaleeseen päivässä, ja inhalaattoriakin imuttelin vain koiraa ulkoiluttaessa. 

Laastarien olemassaolon ikäänkuin unohdin.

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen lopettamisesta. Kyllä, sanon että olen lopettanut tupakoinnin. Satunnainen pöhnätupruttelu ei tee minusta tupakoijaa mun logiikan mukaan.

Osaan olla jo ylpeä tähänastisesta saavutuksestani.

Sitten alkaakin olemaan taas aika kiinnittää huomiota tuohon vaakaan hiljalleen... Vaikka mun piti antaa sen pölyttyä rauhassa, oli pakko tarkistaa väliaikatietoja.

Perrrrrkele, kolme kiloa lisää parissa viikossa. Kyllä ei käy.

Syöminen tarkkailuun ja vesipullo käteen. 

Lenkille, niin kauan kun se vielä on sallittua.  

Niinku nyt heti.

Sii juu!

Irti tupakasta, viikko 1

Jumalauta, viikko ilman röökiä! Ei ehkä kuulosta paljolta mutta mulle se on pirunmoinen saavutus.

Se on sen verran iso saavutus, että uskallan nyt sanoa lopettaneeni tupakoinnin.

Edellisen tekstin jälkeen ajattelin, että miksi turhaan väkisin väännän joka päivä tekstiä, jos siinä ei ole mitään järkevää sisältöä. Kirjoittaminen toki auttaa mielenharhauttamisessa, mutta kirjoittaa voin muutenkin, ei sitä älyvapaata tekstiä ole pakko julkaista.

Jatkossa siis raportoin fiiliksiäni silloin kun on jotain kerrottavaakin :D

Mutta miten tämä pari päivää tässä sitten meni?

Mä keksein uuden mielenharhautuksen, puolisoni harmiksi.

Nyt tänä viikonloppuna on oikein hyvä hetki laittaa vessa uusiksi! 😂

Materiaalit olin hankkinut jo etukäteen, olihan tätäkin hommaa suunniteltu jo kuukausia.

Halvan budjetin remppa, vähän dc-fixiä ja uutta tapettia. Vessamme ei ole paikka jossa vedellä sen kummemmin läträtään, joten uskalsin seinän alaosassa olevat laatat peittää fixillä. Kun se muutama sata 15x15cm muovin palasia oli leikelty, niitä sai alkaa kiinnittelemään.

Ihan oikeesti, mulla meni palojen leikkaamisessa ja kiinnittämisessä ihan koko lauantaipäivä. 😂

Saumojen varmistus silikonilla, ja remppa saa jatkua seuraavana päivänä.

Nikotiinilaastari päätti ottaa hatkat jo aamupäivällä, ja mä kyllä suunnittelin siinä että ihan kohta käyn laittamassa uuden. Illalla huomasin, että empäs muuten laittanutkaan. 

Muutamalla purkalla meni koko päivä, ihan huomaamattani.

Sunnuntaina päätinkin tietoisesti jättää laastarit pakettiin, pärjäsinhän eilenkin oikein hyvin ilmankin.

Huussiremppa jatkuu purkan ja inhalaattorin avustuksella,.

Päätin myös hyväksikäyttää ystäväni ammattitaitoa, ja jättää tapetoinnin hänelle.

Hänelläkin on tupakoinninlopettamisprojekti menossa, ja voin kertoa että varmasti kävi hermoille.

Ähinää, puhinaa ja tuhinaa ja pari kertaa "Oho" ja tapetti olikin jo seinässä!

Kiitos,kiitos, kiitos, itse olisin varmaan nakannut tapettirullat pihalle ensimmäisen vuodan jälkeen. Sen verran on noita hankalia kohtia tuossa kopissa.

ÄNNN- YYY- TEEEEE, NYT on viikko täynnä, kello on 11.00. Minä pystyn, minä voin, hyvä minä!

Irti tupakasta, päivä 5

Hahaa, still here and going strong!

En olisi oikeasti edes uskonut että selviän viisi päivää polttamatta. Se röökinpoltto on ollu mulle se mun pakotie kaikesta, se mikä on kovilla olevat hermot rauhoittaneet. Se on ollu SE juttu.
Mutta tässä sitä ollaan, tätä kirjoittaessani mulla on kuudes vuorokausi kohta lähdössä käyntiin.

Eilen aamulla uudet aamurutiinit oli selkeästi jo iskostunut minunkin paksuun kallooni.
Perse ylös, vaatteet päälle, keittiöön laittamaan niksulaastari ja pari imaisua inhalaattorista.
Pojan aamupala, kahvi tippumaan, kissoille ruokaa ja koiran ulkoilutus.

Juon kahvia ihan rauhassa, koska tiedän että mulla ei ole mikään kiire, en muistanut siirtää sitä herätystä eteenpäin, joten ennen tupakointiin kulunut aika on tänäaamuna käytettävissä johonkin muuhun.

Tämä aamu vaan on päättänyt, että multa ei nyt  suju mikään. Meikattuani peilistä näkyy oikein huolellisesti taputeltu kakkuturpa, en tiedä mitä tapahtui, mutta näyttää siltä että mulla on koko viikon tarpeiksi meikkivoidetta ja puuteria. Just sellanen, että jos autoillessa tulisi äkkijarrutus niin meikkipohja jatkaisi matkaansa tuulilasiin saakka, vaikka se oma naama pysyis paikallaan.
Mulla ei nyt vaan ole mitään mielenkiintoa aloittaa alusta, joten ihan sama, tänään kohdataan maailma naama kuorrutettuna.

Töihin, ja melkein yhtä nopeasti töistä pois. Työssäni toisina päivinä voi olla paljon tekemistä, toisina päivinä ei juuri mitään. Tämä oli just sellanen päivä, ettei ollut juuri mitään tekemistä.
No, kauppaan on pakko mennä, joten pääsimpä sinne ajoissa, ennen kun koko muukin kylä sinne ryntää. Kerrankin kaupan hyllyillä on lihatuotteita, kiitos kelpaa!
Autoiluosastolta ostan myös uuden tuoksutinhärpättimen autoon, kun se kerran on siivottukin niin sais myös tuoksua hyvältä. 😁

Kotiin päästyäni menen pojan kanssa ulkoilemaan. Koitan maanitella teiniäkin ulos luolastaan tuloksetta. Kun ei kerran nätisti toimi, niin huomenna käsketään.
Jätin tällä kertaa inhalaattorin sisälle,  purkkaa jauhoin koko ulkoilun ajan. Ja olihan mulla edelleen se laastarinpuolikas jonka aamulla laitoin.

Inhalaattorilla koitan tällä hetkellä korvata vain ne tilanteet, jolloin se tupakka on ollut huulessa ihan tavankin vuoksi, ja niitäkin koitan karsia jotta samalla pääsisin irti tavasta. Ei ole tarkoitus loppuikää imeskellä inhalaattoria päivittäin. Purkkaa meni tänään kyllä useampi pala, en huomannut laskea.

Illasta ei sitten oikein olekkaan mitään kirjoitettavaa, siinä se meni samoissa merkeissä kuin muutkin illat tällä viikolla.Nukahtamisessa meni oma tovinsa, mutta kun se uni tuli, niin nukuin oletettavasti hyvin, koska aamulla olo oli hyvä, eikä sellainen the walking dead-olotila kuin vaikkapa viime viikolla.

Mun pitää tunnustaa, että yhtä kriittistä asiaa mä olen vältellyt.
Mulla on edelleen tupakkatuotteita kotona. Avaamaton presutoppa, filttereitä ja moooooooooooooonta pakettia sätkäpapereita.
Mä en raaski heittää roskiin, enkä toistaiseksi ole keksinyt kenelle ne antaisin.
Ja toisaalta, olen miettinyt että olisiko mulla vaikeempi olla jos tietäisin että täällä ei ole tupakkaa.
Mulla ei ole kuitenkaan ollut varsinaista kiusausta, kertaakaan ei oo käynyt mielessä että ottaisin ne tuolta jemmasta ja menisin röökille. Saatan kyllä kerjätä verta nenästäni pitämällä nuo tupakat tuolla, mutta mähän nyt menen perse edellä puuhun jokatapauksessa, joka asiassa.

Miksi tätäkään asiaa tekisi itselleen helpommaksi, kun se voi olla vaikeaakin? 😂

Irti tupakasta, päivä 4

On sinänsä tosi vaikeeta kirjoittaa päiväkirjaa, kun ei liiku missään ja tekee vaan kotihommia.

Mutta taas tuli selvittyä tästäkin vuorokaudesta tupakoimatta.

Tupakanhimo on edelleen tietysti voimakas, ja välillä huomaan mieleni harhailevan ajatuksessa siitä, että mitä väliä sillä ois vaikka polttaisinkin. 

Onneksi nopeasti tajuan että kyllä sillä on paljonkin väliä.

Eilen aamulla leikkasin 25mg nikotiinilaastarin puoliksi, ja kyllä sillä sitten koko päivän pärjäsin. Purkkaa kyllä meni, ja välillä oli myös inhalaattori käytössä.
Töissä käyn vain parina päivänä viikossa, joten kauppareissua lukuunottamatta olin koko päivän kotona.

Kaveri poikkesi pikaisesti, siinä inhalaattori tuli tarpeeseen, kun pihalla rupateltiin.
Samalla pihaan kurvasi myös isäni puoliso, hän toi mulle lisää timanttitöitä ettei ne vaan pääse loppumaan kesken. Huomasin, kun hän alkoi kaivelemaan taskuaan etsien tupakka-askia.
Mietein muutaman sekunnin, ja pyysin ettei hän polttaisi edessäni, en usko että olen siihen vielä valmis.
Joskus sekin on opittava sietämään että muut lähellä polttavat, mutta nyt oli liian aikaista sille.

Iltapäivästä aloin kaipaamaan tekemistä, jotain mikä saa taas huomioni muualle.
Olen "vasta" pari kuukautta kaavaillut siivoavani auton. Nyt oli hyvä hetki sille. Auto oli suoraansanoen törkeässä kunnossa, joten sitä siivoillessa menikin hyvä tovi.
Tupakanhaju istuu sisustuksessa varmaan kun tatti paskassa ja kauan, vaikka aina onkin ollut ikkuna auki kun tupakkaa autossa on poltettu. Sentään kaikki tuhka, presut ynnä muu kuona on nyt siivottu.

Auto siivottu, sitten ruuanlaittoon.
Tuoksut oli nyt jo TUOKSUJA, ja maut MAKUJA. Kyllä ne aistit sieltä vaan ovat palautumassa, vaikken aiemmin edes tiedostanut niissä olevan mitään vikaa. Suolan käyttöä saa vähentää entisestään, vaikken koskaan muutenkaan sillä ole hirveämmin lätrännyt.

Loppupäivä kuluikin sitten taas koneen äärellä ja poikaa paimentaessa. Hyvin alkaa näkymään kyllä lapsessa turhautuminen kotona oloon. Vaikka sitä kuinka koittaa keksiä tekemistä ja touhuta, niin ei sitä vaan yksi aikuinen kykene korvaamaan kymmenen muun lapsen seuraa, mikäli lapsi siihen on tottunut.  Teinin sen sijaan joutuu pakottamaan ulos. Hän viihtyisi luolassaan (huoneessaan) vaikka kuinka kauan, ellei välillä olisi ihan pakko poistua sieltä esimerkiksi vessaan.

Illalla oli pakko mässyttää vähän sipsiä ja katsoa leffaa. Koin sen ansainneeni.
Onneksi olen jo päättänyt, että vaaka saa pölyttyä toistaiseksi sängyn alla.

Uni tuli helposti, ja nukuin hyvin. Viimeöinen nukahtamisvaikeus ei siis onneksi enää jatkunut.
IKINÄ en ole nukkunut näin hyvin näin montaa yötä viikossa. Se jää sitten nähtäväksi mikä tilanne öiden suhteen on sitten kun lopetan nikotiinikorvaushoidon, mutta sitäkin murehdin vasta silloin.

Aamulla heräsin pirteänä uuteen päivään. Puolikas nikotiinilaastari käsivarteen, koiran ulkoilutus, aamukahvit, puuterit naamaan ja töihin. Seuraavana työpäivänä voi vaikka nukkua sen vartin pidempään, joka muutoin on aamuisin kulunut tupakalla ravatessa.

 

Neljä vuorokautta täynnä, JES!!