Viime viikon kuulumisia

Huhheijaa, siinä se taas vierähti viikko. Meni muuten yllättävän nopeasti vaikka voisi olettaa että tylsyys kaivelisi kun oikeastaan minnekkään ei voi mennä tuon epidemian vuoksi. Viikko piti sisällään paljon kävelyä, oli niin nättiä keliä ettei sitä voinut olla hyödyntämättä.

Kuten jo viimeksi mainitsinkin, tässä mun kodin lähettyvillä on useita kerrassaan upeita lenkkeily-ja ulkoilureittejä. Luontopolkuja, lintutorneja, järviä, meri, metsää pururatoineen. Mitä muuta voi toivoa? Täällä päin asuessa liikkuminen ei todellakaan voi jäädä ainakaan siitä kiinni, ettei olisi mielekkäitä reittejä talsittavaksi.

Viime maanantain ja tiistain lenkkeilyistä jo kirjoitinkin viime postauksessa, aloittakaamme siis keskiviikosta.
Keskiviikkona lenkkeiltiin miehen kanssa jälleen pitkospuita pitkin. Kokonaisuudessaan lenkille tuli matkaa reilu 7km, ja aikaa meni 1h ja 45min. Kohtalaisen rauhakseen siis tallusteltiin, mutta hei, pakkohan näitä maisemia oli pakko pysätä ikuistamaan.

 

Tällä reitillä kuljettiin sekä metsässä että meren rannalla, suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin. Osa puista oli vähän heikommassa hapessa, ja osa oli ilmeisesti ollut liian lähellä paikallista nuorisoa. Kaikki pitää hajottaa, ilmeisesti. Suurin osa tästä reitistä oli kuitenkin oikeinkin hyvässä kunnossa, osittain reitti oli hyvinkin helppokulkuista leveää "siltaa".

 

Reitillä on useampi lintutorni, ja näkymät näistä on melko hulppeita. Tarkoitus on tehdä sama lenkki vielä uudelleen niin, että mukana on parempi kamera. Kun saan reitiltä parempia kuvia teen luultavasti uuden postauksen blogiin pelkästään tästä reitistä. 

 

Lähdimme liikkeelle Langourasta,jonka vieressä onkin jo ensimmäinen lintutorni. Siitä kivenheiton päässä sijaitsee Huhtalan lintutorni, jonne oli harmillisen vaikeaa kulkea, koska kaikki pitkospuut oli viskelty hujanhajan. Sieltä palasimme Langouraan ja jatkoimme lietteiden tornille, jonka jälkeen reitillä oli yllä oleva sannannokan lintutorni. Siinä on lintutornilla kokoa. Sannannokan jälkeen poikkesimme vielä kolmella muulla reitin varrella sijaitsevalla tornilla, ja palasimme samaa reittiä takaisin. Pidemmänkin lenkin pystyy tällä reitillä heittämään helposti, opasteet on kivasti näkyvillä. 

 

Torstaina ja perjantaina lenkkeilin ihan kotinurkilla, ja viikonlopun otin rennommin. Koko viikolle kertyi kävelyä likemmäs 30km. Pidän tätä aika hyvänä määränä näin alkuun ainakin. Jalkapohjat olivat jo torstaina aikalailla kipeät, mutta perjantaina sain hommattua paremmat kengät lenkkeilyyn, niin sekin helpotti. Kunnon kengissä hintaakin tietty on, mutta parempi investoida vähän parempiin, saati ostaa ne huonommat ja kärsiä. Joillakin toki voi oikein hyvin ne halvemmatkin toimia, eikä halpa missään tapauksessa tarkoita aina huonoa. Oma jalkani vaan on sen verran konstikas, etten ole huokeimmista kengistä kyllä näin hyvin istuvia löytänyt.

Maanantaina ei tullut lähdettyä lenkille. Halusin kaivaa kahvakuulat pölykerroksen alta, ja nostaa kunnolla hien pintaan. Treenitossut jalkaan, poppi pauhaamaan ja eikun tuumasta toimeen.  

 

Ja voi hemmetti, että oli hyvä olo kunnon treenin jälkeen. Hengästynyt, hikinen ja kaikkensa antanut, mutta silti niin saamarin tyytyväinen. Mun edellisestä kahvakuulatreenistä on aikalailla aikaa, mutta mä jaksoin koko treenin, eikä meinannut edes taju enää lähteä kun happi kulki :D

Ja tästä päästäänkin tupakoinnin lopettamiseen, se sujuu edelleen toivotusti. Sätkiä on jäänyt vetämättä laskurin mukaan jo melkein 700 kappaletta, se on muuten melkoinen määrä :D

 Syömiseen olen kiinnittänyt paremmin huomiota ja lisännyt vedenjuontia. Aineenvaihdunta on selvästi lähdössä käyntiin, mutta ottaa vielä tovin. Paino on lähtenyt laskuun, kilo putosi viikossa. Sen enempää sen ei oikeastaan kuuluisi tässä ajassa pudotakkaan.

Summa summarum, oikein hyvin onnistunut viikko siis takana. Taas voi hymyssä suin jatkaa eteenpäin, jokainen askel on eteenpäin =)

Neljä viikkoa takana.

 Eilen napsahti neljä viikkoa täyteen tupakoinnin lopettamisesta. Tai pitäisikö sanoa että neljä viikkoa sitten lopetin arkitupakoinnin, koska viihteellä ollessa tulee edelleen tupruteltua.  Niin tai näin, tyytyväinen olen silti kuluneeseen neljään viikoon, vaikka joukkoon mahtuukin myös lipsahdus. En silti olisi ikipäivänä uskonut että mä kykenen tähän, ainakaan ilman jatkuvia lipsumisia. Ja itseasiassa mun on ihan pakko todeta, että tää on ollut yllättävän helppoa. 

Muutoksia huomasi melkein heti, se toimi oikein hyvänä kannustimena. Toinen merkittävä tekijä on ollut se, että olen pitänyt itseni kiireisenä. Kolmas tärkeä asia on ollut riittävä nikotiinikorvaustuotteiden käyttö, ja neljäntenä mainitsen taas kerran Smoke free-sovelluksen, joka on kivasti pitänyt kirjaa niistä asioista, joihin itse ei tule kiinnitettyä huomiota.

 

Yli 550 sätkää on jäänyt polttamatta. Sen kyllä huomaa keuhkoissa. Ja lompakossakin. Kuukauteen en ole ostanut tupakkaa, viihdetupakointikin on hoitunut ihan niillä röökeillä mitä ennen lopettamista olin ostanut. Eikä tarvi ostaa vielä seuraavanakaan kuppipäivänä.

 Ihan jokaista tupakanhimoa en ole ylös kirjannut, mutta hitokseen paljon on niitäkin hetkiä jo voitettu, varmasti reilusti yli 150 kertaa olen päättänyt olla menemättä röökille vaikka on tehnyt ihan julmetusti mieli. 

Kolmas kohta kertoo että elämäni on pidentynyt reilulla viikolla, mutta tuo neljäs kohta on se joka jaksaa joka kerta hämmästyttää, kuinka paljon aikaa siihen tupakoimiseen ihan oikeesti menee. En mä enää ihmettele yhtään edellisten työpaikkojen savuttomien pomojen tai työkavereiden närkästystä (luvallisista) tupakkatauoista, ylimääräistä taukoa se on, ja savuton painoi senkin aikaa duunia kun mulle maksettiin tupakoinnista. Se oli aina vaan se muutama minuutti kerrallaan, mutta kun ne minuutit laskee yhteen niin onhan siellä tauolla oltu loppupeleissä ihan hitosti.

 

Mä löysin myös uuden lempparin nikotiinipurukumeista. Nicorette fruitmint. 

Ei juuri polttele, ja koostumus on paljon Nicotinellia pehmeämpää, ja maku mielestäni paljon voimakkaampi, joskin aika reilusti makeampi. Semisti ärsyttää purkan pieni koko, tekisi mieli heittää niitä samantien kaksinkappalein hetulaan, mutta se lienee parempi jättää tekemättä 😆 

Purkkaa menee päivästä riippuen 3-6kpl eli kohtapuoliin voin tipauttaa nykyisestä 4mg vahvuudesta kahteen milligrammaan. Liian aikaisin en uskalla, ettei tule takapakkia.

Lopettamisen suhteen siis pyyhkii hyvin. Mutta se painonhallinta, se nyt on heittänyt sitten ihan kirjaimellisesti läskiksi. Vaaka näytti tänään 96,7kg enkä todellakaan ollut siitä mitenkään mielissäni.

 Mikä saakeli siinäkin nyt sitten muka on, että mä pystyin lopettamaan tupakoinnin joka käytännössä hallitsi mun jokaista toimintaani, mutta en saa itseäni niskasta kiinni tämän laihduttamisen kanssa?

Ongelma numero 1 on mun epäsäännöllinen ruokailu. Aamulla syöminen on ehkä kamalinta mitä tiedän, ja lounasaikana on sitten ihan kiljuva nälkä. Ja joku ateria kun jää väliin, niin illalla tulee sitten tungettua lärviin ihan pirusti kaloreita. Kun kerran oikea ateriamalli on tiedossa, niin miksi sitä ei voi noudattaa?

Nyt olen kuitenkin kahtena päivänä kiinnittänyt paremmin huomiota syömisiini. Aamupalat olen saanut syötyä, vaikka tiukkaa on tehnyt. 

Lounas jäi eilen väliin, ja se kostautui illalla.

Kumpanakin päivänä olen kuitenkin saanut aikaiseksi edes liikkua. Mä olen siinäkin määrin onnellisessa asemassa, että täällä missä asun on monta aivan mahtavaa lenkkipolkua lähistöllä.

 

 

  

 

Ylläolevat kuvat ihan kivenheiton päästä lenkkipolulta, joka johtaa meren rannassa sijaitsevalle lintutornille. Patalaiska lenkkikaverikin pääsi kuvaan. Talsittiin eilen 4,5km ja pidempäänkin oisi jaksanut mutta päivänvalo uhkasi loppua kesken, koska idea lenkille lähdöstä tuli hitusen myöhään, vasta klo 20 maissa.

Tänään olin ajoissa liikkeellä. Parin tunnin kävely merenrannalla, pitkin hiekkarantaa. Suunnilleen 7 kilometriä. Kyllä siinä sielu lepäsi. Takaisin autolle päästyäni jalat ei kyllä olleet ollenkaan samaa mieltä, mutta se ei oikeastaan edes haitannut, oli ihan hitokseen hyvä fiilis. Askeleita on tälle päivälle kertynyt aika kivasti, verrattain siihen mitä ne on olleet tässä aiemmin, hyvinä päivinä ehkä lähellä viittä tuhatta. Oikein hävettää.

 

Nyt vielä pieni rutistus ennen iltaa, huussolli vaatii kipeästi siistimistä. Kaksi lasta ja mies riittää jo yleensä saamaan kodin päivän aikana mullinmallin, mutta meillä sotkemista avustaa myös lauma erinäisiä karvaisia ja karvattomia lemmikeitä, joten imurin kanssa on oltava hyvää pataa jos mielii oleskella edes kaukaisesti ihmisasumusta muistuttavassa tilassa. 

Hyvillä fiiliksillä eteenpäin, kyllä tästä vielä hyvä tulee 💪 

Minulla on tunnustettavaa...

Tänään on vaikea päivä. Oon ollut hereilläkin vasta pari tuntia, mutta perhana soikoon että nyt on oikeasti vaikeaa. Mun tekee ihan helvetisti mieli röökiä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta terassille, kyllä siinä nyt kehtais istua kera kahvikupposen ja tupakan. Mutta ei, en tee sitä.

 Eilen repsahdin. Monen mielestä myös perjantaina repsahdin.

Perjantaina oli oluella osuutta asiaan, ja kuten aiemminkin olen täällä kirjoittanut, olen antanut itselleni luvan ns. viihdetupakointiin. Perjantai-ilta kului korttia ja yatsya pelaten, kotona tietysti. Olutta tuli siinä sivussa naukkailtua, ja tottakai tupakkaakin meni. Kymmenkunta tupakkaa illan aikana poltin, vaikka se maistuikin ihan hemmetin pahalta, mutta tuntui silti valitettavasti hyvältä. Jokseenkin mielipuolista saada mielihyvää itsensä turmelemisesta, mutta niin se vain oli. En koe että ihan lähitulevaisuudessa mulla on mitään mahdollisuutta lopettaa viihdetupakointia. Ellen sitten koittaisi vaihtaa sitä vaikka sähkötupakkaan, mutta siitä mulla on vielä melko negatiivinen mielikuva. Tai en sano että negatiivinen, luulen että mun pitää vaan perehtyä asiaan paremmin.

Mutta se lauantai, se oli repsahdus. Kertaa neljä.

Lauantaina meni ihan hyvin alkuiltaan saakka, mutta sitten päätettiin lähteä isännän kanssa ajelulle. Ihan vaan siis päämäärättömästi pörräilemään autolla sinne tänne. Autossa apukuskin puolella istuminen ei sitte enää ollutkaan mun päälle se hyvä juttu, liian vähän tekemistä, liikaa aikaa miettiä röökiä. Joten tulihan siinäkin sitten pistettyä tupakaksi, vaikkei mun pitänyt polttaa kuin viihteellä ollessa. Saakeli.
Toisaalta, se oli vain neljä röökiä illan aikana, ei se nyt mikään maailmanloppu ole. Mutta lipsahdus silti. Rikoin periaatteitani, ja kun niitä on kerran rikottu niin kynnys sen uusimiseen on matalalla. Nyt täytyy oikeesti tsempata.

Tänään on v***n vaikeaa, tupakkaa tekee ihan saakelisti mieli. Raivolla näpytän tekstiä ja jäystän nikotiinipurkkaa, mietin niitä kaikkiä syitä miksi lopetan ja kaikkia niitä muutoksia joita olen jo huomannut. Yli 500 tupakkaa on jäänyt polttamatta, huomenna tulee kuukausi täyteen.

Mä en saa olla itselleni nyt liian tiukka, mutten myöskään liian lepsu. Mä oon saavuttanut jo nyt paljon. En anna eilisen idiotismin tulla sen tielle. Siitä että mulla on tänään näin vaikeaa saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Otan tämän oppituntina, pidän tämän mielessä kun seuraavan kerran meinaan lipsahtaa. Ja nyt otan sen alkutaipaleella hyväksi koetun keinon käyttöön ja painun näpyttelemään timanttityötä. Jos nyt otan sen kahvikupin käteen ja menen terassille, olen askeleen lähempänä uutta repsahdusta. Jos mä oon pystynyt tähän jo kuukauden, pystyn perhana tänäänkin!

Nikotiinikorvaustuotteet

 Heti alkuun huomautus, tämä ei ole minkäänsortin käyttöopas nikotiinikorvaustuotteisiin, eikä minkäänmoinen kehotus niiden käyttämiseen. Tässä tekstissä kerron omia kokemuksiani kyseisistä tuotteista, mikä mielestäni toimii mitenkin. Se mikä toimii mulla, ei välttämättä toimi jollakin toisella, tai päinvastoin. Jos olet lopettamassa tupakointia, ja etsit tietoa näistä tuotteista, suosittelen lukemaan tiedot suoraan valmistajien sivuilta.

Nikotiinin imeytyvyys on heikkoa näistä tuotteista, sen tiedän. Mutta on se vähäkin parempi kuin ei mitään siinä kohtaa, kun nikotiiniriippuvuus on hyvin selkeä. Pelkästään tapariippuvuudesta lienee vaikeampaa päästä eroon kuin nikotiiniriippuvuudesta, mutta hankalaa se on tupakointia lopettaa jos kummastakin riippuvuudesta väkisin yrittää yhtäaikaa eroon.

 Olen kokeillut monia nikotiinikorvaustuotteita, osaa jo ennen kun varsinaisesti päätin tupakoinnin lopettaa. Mä en oikeastaan ole varma, onko niistä edes mitään varsinaista hyötyä, mutta ainakin musta tuntuu siltä että on. Osasta ehkä enemmän, toisista vähemmän.

Suusumutetta kokeilin muutamia vuosia sitten. Sen piti tuoda nopea helpotus tupakanhimoon, mutta itselläni se poltti suuta niin vietävästi, etten pystynyt antaa sen imeytyä suusta, vaan oli pakko huuhdella suu. Ei siis toimi mulla. Hintaakin tällä kikottimella tais olla aika hurjasti, ainakin siihen aikaan.

Imeskelytabletti aiheutti saman efektin. Ei sitä poltetta vaan kestänyt. En tiedä tottuisiko siihen ajan kanssa, mutta mä en valitettavasti tälle tuotteelle sitä aikaa kyennyt antamaan. Hinnasta ei minkäänlaista muistikuvaa, tuskin ihan halvimmasta päästä kuitenkaan

Nikotiinipurukumissa polttelu oli alkuun myös täysin sietämätöntä. Se helpotti kyllä heti, kun tajusin lukea ne ohjeet. Ajatella, käyttöohjeet purukumille! Ei mulle nyt tullut mieleenkään että vaikka se purukumi onkin, ei sitä kuulu käyttää kuin tavallista purukumia. Ohjeiden mukaan käytettynä polttelu muuttuikin hyvinkin siedettäväksi. Olen myös huomannut, että eri merkeillä ja mauilla on selkeä ero, mun mielestä Nicotinell Lakrits polttelee selvästi kaikista vähiten. Hyvänä kakkosena Nicotinellin Tropical fruit. Purkka toimii mulla kaikista korvaustuotteista kaikista parhaiten. Saatan pureskella samaa purkkaa tunninkin, vaikka nikotiini siitä on jo häipynytkin. Ensimmäisen lopetusviikon aikana leuat tulivat kyllä ihan pirun kipeiksi, kun en muutoin ole kovinkaan tottunut purkanjauhaja 😂
Purkan hintaa vois aika hyvin verrata röökin hintaan. Mun laskujen mukaan ainakin apteekista ostettuna yhden purkkapalan hinnaksi tulee suunnilleen 30 centtiä, riippuen toki merkistä ja pakkauskoostakin.

Nikotiinilaastarit ovat varmaan muuten hyviä, mutta millä helvetillä ne saa pysymään kiinni??!!??
Mä jopa laitoin ihoteippiä laastarin reunoille varmistamaan, mutta vaikka mihin kohtaan kroppaa sen iskin, niin aina se oli parin tunnin päästä irti, vaikka iho oli kuiva ja puhdas. Kävi aika tyyriiksi laittaa uusi laastari monta kertaa päivässä. Mutta mikäli tämän kiinnitysongelman saisi ratkaistua, tämä tuote voisi oikeasti olla hyvä. Laastarin pystyy vaikka leikkaamaan kahtia, niin saa puolitettua nikotiinimäärän kun tuntuu että pärjäisi vähemmällä. Laastarit ei ole sieltä halvimmasta päästä, yhden laastarin hinta nousee yli kahden euron. Jos laastari irtoaa, on laitettava uusi.

Inhalaattori on oikeesti hyvä, ainakin mulla. Suun kautta käytettävistä tuotteista se ainoa joka ei juurikaan polttele. Tunteehan siinä alkuun olonsa aika urpoksi kun imeskelee tuollaista muovipötkylää, kun savua tai höyryä ei muodostu, ja imutekniikka on ihan erilainen kuin tupakoidessa. Alkuun oli hirveän vaikeaa olla vetämättä sitä "henkeen".
Inhalaattori toimii mulla tupakan korvikkeena niissä vaikeimmissa tilanteissa, joissa tupakoinnin tapariippuvuus iskee pahasti päälle. Patruunaa en välttämättä vaihda edes joka päivä, huomaan patruunan hiipumisen sitten kun sitä ihan pikkuistakaan polttelua ei enää imutellessa tule. Inhalaattorin koen hyvinkin edulliseksi. Pakkauksessa tulee kuitenkin useampi patruuna mukana, itselläni kolmessa viikossa on kulunut alle puolet 42 kapselin pakkauksesta. Pakkaus maksoi suunnilleen 25€, yhden patruunan hinta siis on suunnilleen 0,60€, joka siis on jo pirusti vähemmän kuin se raha mitä röökiin menisi.


Paljonko tähän siis nyt sitten menee sitä rahaa? No vähemmän kuin röökiin.
Toki kertarysäyksellä rahaa meni enemmän, isommissa pakkauksissa kappalehinnat tulevat edullisimmiksi. Mutta päivää kohden sanoisin että nyt pelkkää purkkaa ja inhalaattoria käyttäessä mun kustannukset on alle 2€ päivässä. Melkein se sama meni kyllä sätkiinkin, ellei itseasiassa jopa enemmänkin. Askitupakkaan tuo raha olisi mennyt monta kertaa päivässä.

Mitään isompia haittoja en ole itse havainnut. Kuten mainitsinkin, alkuun leuat kipeytyivät kun en ole tottunut purkkaa jauhamaan. Poltteluun tottui, ja oikeat käyttötavat toki muuttivat polttelun jo heti huomattavasti siedettävämmäksi. Jos nyt yksi epämukava haitta pitää mainita, niin sanoisin että ilmavaivoja on hieman ilmaantunut, mutta senkun pärisee 😁

Kun mulla tulee se fiilis, että tupakkaa on saatava, niin nappaan purkan. Kyllä se tupakanhimo siitä sitten hiipuu, muutamassa minuutissa. Kun kaipaan konkreettisemmin tupakointia, käytän inhalaattoria. Ei se nyt tietenkään sama asia ole kuin se tupakka, mutta hoitaa asiansa. Tällä hetkellä käytän 4mg purukumia, inhalaattorissa on 10mg/patruuna. Purkan vaihdan 2mg vahvuuteen parin viikon sisällä.

Pärjään näillä, ja se on ihan helvetin paljon se.

Irti tupakoinnista, viikko 3

Täytyy myöntää, en ois ikinä uskonu että mä kirjotan oikeesti kolmannen viikon savuttomuudesta.

En ois uskonu että koen edes sitä kolmatta savutonta päivää, saati sitten kolmatta viikkoa.

Mutta niin se nyt vaan on, tää akka on ollu tupruttelematta nyt kolme viikkoa. Oho.

Ja vaikkei se savuttomuus nyt välttämättä ole kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan ollutkaan täydellistä, niin olen ihan helvetin ylpeä itsestäni. Mä en ole koko kolmen viikon aikana polttanut ainuttakaan tupakkaa niiden "sallittujen" tupakoiden lisäksi jotka poltin viime perjantaina olutta naukkaillessani.

Tähän viikkoon mahtui helppoja ja ei niin helppoja päiviä. Välillä tupakanhimo oli luokkaa "notäämeneetästihajustohi" ja välillä sitte taas "vttustanamärevinkohtajoltainpäänirtijosensaaröökiä".

Lapset alkaa turhautumaan kun ei pääse kouluun/päiväkotiin, turhaudun kun katson turhautuneita lapsiani. Koitan keksiä tekemistä, jos jonkunlaista puuhaa, mutta mikään ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Kun kaikki temput ja niksit on kokeiltu, ja todettu toimimattomiksi, tekisi mieli istahtaa ulos rappuselle ja sytyttää tupakka. Tarvitsisin hetken rentoutumiseen. Nyt se pitää kuitenkin hoitaa muutoin kuin tupakoinnilla, keitän kahvit ja avaan smoke free- sovelluksen kännykästä ja mietin mitä olen jo saavuttanut.

Pakolliselta kauppareissulta autoon palattuani oli pakko laskea kymmeneen, useamman kerran.

Viereisessä ruudussa neljä henkilöä autonsa vieressä tupakoimassa, ja mulla koko kärryllinen kasseja lastattavana autoon. Ai saatana, paljonko teki mieli pummata rööki, mutta apinanraivolla vaan pussit takaluukkuun ja itse möhisemään penkin ja ratin väliin inhalaattorin kanssa. Miks ton röökin pitää edelleen mun mielestä haista hyvälle?

Perjantaina siivosin terassin. Pesin ja puunasin, hinkkasin ja järjestelin. Pari tuntia hääräiltyäni naapuri pölähtää paikalle, rööki huulessa tietysti. Mun silmät ei tahdo irrota tupakasta, nuuskuttelen ilmaa. Kyllä maistuis itellekki, taistelen jotten pummaa naapurilta röökiä. Hengitän syvään, ja huomaan että taas henki kulkee kevyemmin. Naapuri saa pitää röökinsä, emmä sitä tartte. Nappaan inhalaattorin taskusta, vedän pari imua ja jatkan keskustelua naapurin kanssa, nyt katsekontaktilla häneen, eikä tupakkaan. Jes, tästäkin selvitty!

Kaikenkaikkiaan ajattelin että tämä tulee olemaan vielä vaikeampaa kuin mitä se on ollut. On tässä ollut tilanteita, kun olen ollut todella lähellä sitä pistettä että sorrun, mutta tahdonvoimalla niistä olen aina selvinnyt. Mä luulen, että jos olisin hävittänyt kaikki tupakat kotoa, mä olisin sortunut helpommin. Kuulostaa hassulta, mutta mä olen tosiaan aina mennyt pitkin seiniä jos röökit ovat olleet loppu, tai lopussa. Nyt sitä on, ja mä olen päättänyt etten polta kuin tietyissä tilanteissa, joten en ole tehnyt tavallaan totaalista kieltoa itselleni asiasta. Täysi kielto voisi olla mulle liian hankalaa. En tiedä, toimiiko tää pidemmän päälle, enkä tiedä toimisiko tämä muilla. Mutta nyt toimii ilmeisesti ihan hyvin. En mä ees ajattele noita röökejä tuolla jemmassa, en oo oikeastaan ajatellut niitä edes noina heikkoina hetkinä. Mutta jos niitä ei olisi, luulen että mä lähtisin helpommin röökiä ostamaan, ja kun sitä vartavasten lähtisin ostamaan niin varmasti myös polttaisin.

Purkkaa menee nyt vaihtelevasti, välillä menee päivässä vaan kolme, välillä on mennyt kuusikin. Inhalaattoria imuttelen koiraa ulkoiluttaessa, puhelimessa puhuessa ja usein ruuan jälkeen. Ne on mulle ollut ne pahimmat tilanteet olla ilman tupakkaa. Laastareita en juuri enää ole käyttänyt, koska ne nyt ei vaan perhana soikoon pysy vaikka mitä tekis. Ei ainakaan mulla. Jos jollain on hyvä vinkkivitonen, niin mielelläni otan vastaan.

Tänään on hyvä fiilis. Kun tämän tekstin saan nippuun, alan siivoilemaan ja vois vaikka leipoa. Energiatasot on hyvät, eilen tuli vähän moikattua kuntopyörääkin. Aiemmin vartin jälkeen meinas happi loppua, nyt meni puoli tuntia ihan kivuttomasti. Tästä on hyvä jatkaa. Tyytyväinen on hän.

Irti tupakoinnista, viikko 2

Heheeei, tuntuu etten ole näpytellyt tekstiä tänne ikuisuuksiin :D

Piti oikein tarkistaa mitä viimeksi olen kirjoittanut, ennen kun aloin uutta tekstiä rustaamaan.

Joo, huussiremppa tuli tehtyä, mitä nyt pieniä viimeistelyjä vailla edelleen, koska postin kulussa taitaa olla vähän viivästymää. Mutta mikäpä kiire tässä, ompa edes isoimmat hommat jo hoidettu.

Mutta siihen savuttomuuteen, onko se onnistunut?

Joo ja ei.

Olen alusta asti antanut itselleni luvan "sortua" tupakointiin tietyssä tilanteessa. Se tietty tilanne oli perjantaina, kun maistelin kotona olusta. Olisin pystynyt kyllä olemaan ilman, mutta en halunnut olla ilman. Tupakka maistui pahalta, mutta tupakointi itsessään edelleen jostain syystä tuntui hyvältä.

Tupakkaa meni silti huomattavasti vähemmän kuin otto-iltoina aiemmin, kaikkiaan 8 kappaletta. Aiemmin ei ole tahtonut topallinen sätkiä riittää. 

Joten koen, että voiton puolella olen edelleen, polttamisesta huolimatta.

Riskihän tämä on, tiedän.

Helppohan siitä olis jatkaa tupakointia, kun siihen kerran on "repsahtanut", mutta mä pienessä tyhmässä päässäni käännän asian niin, että en ole repsahtanut kun kerran olen itselleni siihen luvan antanut. Olen tehnyt itselleni selväksi, että alkoa nauttiessa voin polttaa jos siltä tuntuu, 

mutta seuraavana päivänä palaan nollatoleranssiin.

Lauantaina ei enää tupakka kiinnostanut, enkä oikeastaan käyttänyt nikotiinituotteitakaan juuri nimeksikään. Oikeastaan jo alkuviikolla oli purkan jauhaminen vähentynyt pariin-kolmeen kappaleeseen päivässä, ja inhalaattoriakin imuttelin vain koiraa ulkoiluttaessa. 

Laastarien olemassaolon ikäänkuin unohdin.

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen lopettamisesta. Kyllä, sanon että olen lopettanut tupakoinnin. Satunnainen pöhnätupruttelu ei tee minusta tupakoijaa mun logiikan mukaan.

Osaan olla jo ylpeä tähänastisesta saavutuksestani.

Sitten alkaakin olemaan taas aika kiinnittää huomiota tuohon vaakaan hiljalleen... Vaikka mun piti antaa sen pölyttyä rauhassa, oli pakko tarkistaa väliaikatietoja.

Perrrrrkele, kolme kiloa lisää parissa viikossa. Kyllä ei käy.

Syöminen tarkkailuun ja vesipullo käteen. 

Lenkille, niin kauan kun se vielä on sallittua.  

Niinku nyt heti.

Sii juu!

Irti tupakasta, viikko 1

Jumalauta, viikko ilman röökiä! Ei ehkä kuulosta paljolta mutta mulle se on pirunmoinen saavutus.

Se on sen verran iso saavutus, että uskallan nyt sanoa lopettaneeni tupakoinnin.

Edellisen tekstin jälkeen ajattelin, että miksi turhaan väkisin väännän joka päivä tekstiä, jos siinä ei ole mitään järkevää sisältöä. Kirjoittaminen toki auttaa mielenharhauttamisessa, mutta kirjoittaa voin muutenkin, ei sitä älyvapaata tekstiä ole pakko julkaista.

Jatkossa siis raportoin fiiliksiäni silloin kun on jotain kerrottavaakin :D

Mutta miten tämä pari päivää tässä sitten meni?

Mä keksein uuden mielenharhautuksen, puolisoni harmiksi.

Nyt tänä viikonloppuna on oikein hyvä hetki laittaa vessa uusiksi! 😂

Materiaalit olin hankkinut jo etukäteen, olihan tätäkin hommaa suunniteltu jo kuukausia.

Halvan budjetin remppa, vähän dc-fixiä ja uutta tapettia. Vessamme ei ole paikka jossa vedellä sen kummemmin läträtään, joten uskalsin seinän alaosassa olevat laatat peittää fixillä. Kun se muutama sata 15x15cm muovin palasia oli leikelty, niitä sai alkaa kiinnittelemään.

Ihan oikeesti, mulla meni palojen leikkaamisessa ja kiinnittämisessä ihan koko lauantaipäivä. 😂

Saumojen varmistus silikonilla, ja remppa saa jatkua seuraavana päivänä.

Nikotiinilaastari päätti ottaa hatkat jo aamupäivällä, ja mä kyllä suunnittelin siinä että ihan kohta käyn laittamassa uuden. Illalla huomasin, että empäs muuten laittanutkaan. 

Muutamalla purkalla meni koko päivä, ihan huomaamattani.

Sunnuntaina päätinkin tietoisesti jättää laastarit pakettiin, pärjäsinhän eilenkin oikein hyvin ilmankin.

Huussiremppa jatkuu purkan ja inhalaattorin avustuksella,.

Päätin myös hyväksikäyttää ystäväni ammattitaitoa, ja jättää tapetoinnin hänelle.

Hänelläkin on tupakoinninlopettamisprojekti menossa, ja voin kertoa että varmasti kävi hermoille.

Ähinää, puhinaa ja tuhinaa ja pari kertaa "Oho" ja tapetti olikin jo seinässä!

Kiitos,kiitos, kiitos, itse olisin varmaan nakannut tapettirullat pihalle ensimmäisen vuodan jälkeen. Sen verran on noita hankalia kohtia tuossa kopissa.

ÄNNN- YYY- TEEEEE, NYT on viikko täynnä, kello on 11.00. Minä pystyn, minä voin, hyvä minä!

Irti tupakasta, päivä 5

Hahaa, still here and going strong!

En olisi oikeasti edes uskonut että selviän viisi päivää polttamatta. Se röökinpoltto on ollu mulle se mun pakotie kaikesta, se mikä on kovilla olevat hermot rauhoittaneet. Se on ollu SE juttu.
Mutta tässä sitä ollaan, tätä kirjoittaessani mulla on kuudes vuorokausi kohta lähdössä käyntiin.

Eilen aamulla uudet aamurutiinit oli selkeästi jo iskostunut minunkin paksuun kallooni.
Perse ylös, vaatteet päälle, keittiöön laittamaan niksulaastari ja pari imaisua inhalaattorista.
Pojan aamupala, kahvi tippumaan, kissoille ruokaa ja koiran ulkoilutus.

Juon kahvia ihan rauhassa, koska tiedän että mulla ei ole mikään kiire, en muistanut siirtää sitä herätystä eteenpäin, joten ennen tupakointiin kulunut aika on tänäaamuna käytettävissä johonkin muuhun.

Tämä aamu vaan on päättänyt, että multa ei nyt  suju mikään. Meikattuani peilistä näkyy oikein huolellisesti taputeltu kakkuturpa, en tiedä mitä tapahtui, mutta näyttää siltä että mulla on koko viikon tarpeiksi meikkivoidetta ja puuteria. Just sellanen, että jos autoillessa tulisi äkkijarrutus niin meikkipohja jatkaisi matkaansa tuulilasiin saakka, vaikka se oma naama pysyis paikallaan.
Mulla ei nyt vaan ole mitään mielenkiintoa aloittaa alusta, joten ihan sama, tänään kohdataan maailma naama kuorrutettuna.

Töihin, ja melkein yhtä nopeasti töistä pois. Työssäni toisina päivinä voi olla paljon tekemistä, toisina päivinä ei juuri mitään. Tämä oli just sellanen päivä, ettei ollut juuri mitään tekemistä.
No, kauppaan on pakko mennä, joten pääsimpä sinne ajoissa, ennen kun koko muukin kylä sinne ryntää. Kerrankin kaupan hyllyillä on lihatuotteita, kiitos kelpaa!
Autoiluosastolta ostan myös uuden tuoksutinhärpättimen autoon, kun se kerran on siivottukin niin sais myös tuoksua hyvältä. 😁

Kotiin päästyäni menen pojan kanssa ulkoilemaan. Koitan maanitella teiniäkin ulos luolastaan tuloksetta. Kun ei kerran nätisti toimi, niin huomenna käsketään.
Jätin tällä kertaa inhalaattorin sisälle,  purkkaa jauhoin koko ulkoilun ajan. Ja olihan mulla edelleen se laastarinpuolikas jonka aamulla laitoin.

Inhalaattorilla koitan tällä hetkellä korvata vain ne tilanteet, jolloin se tupakka on ollut huulessa ihan tavankin vuoksi, ja niitäkin koitan karsia jotta samalla pääsisin irti tavasta. Ei ole tarkoitus loppuikää imeskellä inhalaattoria päivittäin. Purkkaa meni tänään kyllä useampi pala, en huomannut laskea.

Illasta ei sitten oikein olekkaan mitään kirjoitettavaa, siinä se meni samoissa merkeissä kuin muutkin illat tällä viikolla.Nukahtamisessa meni oma tovinsa, mutta kun se uni tuli, niin nukuin oletettavasti hyvin, koska aamulla olo oli hyvä, eikä sellainen the walking dead-olotila kuin vaikkapa viime viikolla.

Mun pitää tunnustaa, että yhtä kriittistä asiaa mä olen vältellyt.
Mulla on edelleen tupakkatuotteita kotona. Avaamaton presutoppa, filttereitä ja moooooooooooooonta pakettia sätkäpapereita.
Mä en raaski heittää roskiin, enkä toistaiseksi ole keksinyt kenelle ne antaisin.
Ja toisaalta, olen miettinyt että olisiko mulla vaikeempi olla jos tietäisin että täällä ei ole tupakkaa.
Mulla ei ole kuitenkaan ollut varsinaista kiusausta, kertaakaan ei oo käynyt mielessä että ottaisin ne tuolta jemmasta ja menisin röökille. Saatan kyllä kerjätä verta nenästäni pitämällä nuo tupakat tuolla, mutta mähän nyt menen perse edellä puuhun jokatapauksessa, joka asiassa.

Miksi tätäkään asiaa tekisi itselleen helpommaksi, kun se voi olla vaikeaakin? 😂

Irti tupakasta, päivä 4

On sinänsä tosi vaikeeta kirjoittaa päiväkirjaa, kun ei liiku missään ja tekee vaan kotihommia.

Mutta taas tuli selvittyä tästäkin vuorokaudesta tupakoimatta.

Tupakanhimo on edelleen tietysti voimakas, ja välillä huomaan mieleni harhailevan ajatuksessa siitä, että mitä väliä sillä ois vaikka polttaisinkin. 

Onneksi nopeasti tajuan että kyllä sillä on paljonkin väliä.

Eilen aamulla leikkasin 25mg nikotiinilaastarin puoliksi, ja kyllä sillä sitten koko päivän pärjäsin. Purkkaa kyllä meni, ja välillä oli myös inhalaattori käytössä.
Töissä käyn vain parina päivänä viikossa, joten kauppareissua lukuunottamatta olin koko päivän kotona.

Kaveri poikkesi pikaisesti, siinä inhalaattori tuli tarpeeseen, kun pihalla rupateltiin.
Samalla pihaan kurvasi myös isäni puoliso, hän toi mulle lisää timanttitöitä ettei ne vaan pääse loppumaan kesken. Huomasin, kun hän alkoi kaivelemaan taskuaan etsien tupakka-askia.
Mietein muutaman sekunnin, ja pyysin ettei hän polttaisi edessäni, en usko että olen siihen vielä valmis.
Joskus sekin on opittava sietämään että muut lähellä polttavat, mutta nyt oli liian aikaista sille.

Iltapäivästä aloin kaipaamaan tekemistä, jotain mikä saa taas huomioni muualle.
Olen "vasta" pari kuukautta kaavaillut siivoavani auton. Nyt oli hyvä hetki sille. Auto oli suoraansanoen törkeässä kunnossa, joten sitä siivoillessa menikin hyvä tovi.
Tupakanhaju istuu sisustuksessa varmaan kun tatti paskassa ja kauan, vaikka aina onkin ollut ikkuna auki kun tupakkaa autossa on poltettu. Sentään kaikki tuhka, presut ynnä muu kuona on nyt siivottu.

Auto siivottu, sitten ruuanlaittoon.
Tuoksut oli nyt jo TUOKSUJA, ja maut MAKUJA. Kyllä ne aistit sieltä vaan ovat palautumassa, vaikken aiemmin edes tiedostanut niissä olevan mitään vikaa. Suolan käyttöä saa vähentää entisestään, vaikken koskaan muutenkaan sillä ole hirveämmin lätrännyt.

Loppupäivä kuluikin sitten taas koneen äärellä ja poikaa paimentaessa. Hyvin alkaa näkymään kyllä lapsessa turhautuminen kotona oloon. Vaikka sitä kuinka koittaa keksiä tekemistä ja touhuta, niin ei sitä vaan yksi aikuinen kykene korvaamaan kymmenen muun lapsen seuraa, mikäli lapsi siihen on tottunut.  Teinin sen sijaan joutuu pakottamaan ulos. Hän viihtyisi luolassaan (huoneessaan) vaikka kuinka kauan, ellei välillä olisi ihan pakko poistua sieltä esimerkiksi vessaan.

Illalla oli pakko mässyttää vähän sipsiä ja katsoa leffaa. Koin sen ansainneeni.
Onneksi olen jo päättänyt, että vaaka saa pölyttyä toistaiseksi sängyn alla.

Uni tuli helposti, ja nukuin hyvin. Viimeöinen nukahtamisvaikeus ei siis onneksi enää jatkunut.
IKINÄ en ole nukkunut näin hyvin näin montaa yötä viikossa. Se jää sitten nähtäväksi mikä tilanne öiden suhteen on sitten kun lopetan nikotiinikorvaushoidon, mutta sitäkin murehdin vasta silloin.

Aamulla heräsin pirteänä uuteen päivään. Puolikas nikotiinilaastari käsivarteen, koiran ulkoilutus, aamukahvit, puuterit naamaan ja töihin. Seuraavana työpäivänä voi vaikka nukkua sen vartin pidempään, joka muutoin on aamuisin kulunut tupakalla ravatessa.

 

Neljä vuorokautta täynnä, JES!!

Kännykkä avuksi tupakoinnin lopettamisessa

Jep, siitä aparaatista on siihenkin. Tai ehkä ei pelkästä aparaatista, mutta siihen asennettavasta sovelluksesta voi löytyä inspiraatiota, motivaatiota ja ihan silkkaa faktaa.
Tämä ei ole mainos, vaan oma kokemukseni.

Google Play kaupassa näyttää olevan monenmoista sovellusta tupakoinnin lopettamisen tueksi. Mä latasin niitä useamman, ja suurimman osan saikin poistaa samantien. Kaksi sovellusta jäi, ja ajattelin tässä postauksessa kertoa omia fiiliksiäni toisesta, melko monipuolisesta sovelluksesta.

Sovellus on nimeltään yksinkertaisesti Smoke Free. Ihan hurjan omaperäistä, eikö?

Mutta ei nimi sovellusta pahenna jos ei sovellus nimeä, vai mitenköhän se meni....

Google Playn haussa sovellus pompahtaa esille melko hyvin, mutta olen tässä tehostanut näkyvyyttä oikein kauniilla punaisella nuolella 😄

Sovellus on ilmainen, mutta lisämaksusta sai käyttöön lisää ominaisuuksia ja mainokset poistuivat. Ilmaisillakin ominaisuuksilla olisin pärjännyt oikein hyvin, mutta koska halusin kaikenhetinyt niin maksoin sen 5€ ja rapiat, vaikutti jo hetken käytön jälkeen sen arvoiselta.

Mitä sillä sitten tekee?

No, joku muu ei välttämättä yhtään mitään. Itse tykkään kaikista eniten siitä, että sovellus näyttää minuutilleen kauanko olen ollut savuttomana, ja siitä että näen ajan joka on 

säästynyt muihin toimintoihin tupakoinnin jäädessä historiaan.

Sovellus näyttää myös paljonko rahaa on säästynyt ja siihen voi asettaa vaikka kohteen jota varten säästää tupakointiin aiemmin kuluneet rahat. Mun isä on aina sanonut että mä en osaa rahaa käyttää, mutta itseasiassa mä käytän sitä liiankin hyvin. Tästä syystä en usko että mulle jää kyllä senttiäkään enempää sukanvarteen, saan nekin eurot kyllä varmasti kulumaan.

 Sovelluksen aloitussivulta näkyy mm. savuton aika, säästetty raha, polttamatta
jääneet tupakat ja aika jonka olisin viettänyt tupakoidessa. 

Säästöissä saa muuten otettua huomioon myös nikotiinikorvaushoitoon menevän summan.

Sovellukseen voi kirjata päivänaikana niitä hetkiä jolloin tupakanhimo meinaa iskeä päälle. Mielihalun voimakkuuden, ajan, paikan tai vaikka tilanteen voi kirjata ylös, joista sovellus sitten parin päivän kuluessa muodostaa kaavioita, joista näkee konkreettisesti mikä on vaikkapa hankalin aika päivässä. Se, että tästä saisi todellisen kaavion aikaiseksi, vaatisi kyllä sen että jokainen kerta kirjattaisiin juuri sillä hetkellä, ja kirjaukseen laitettaisiin kokonaisvaltainen kuvaus tilanteesta, mihin mulla ei kyllä ole aikaa. Itse yleensä iltaisin näpyttelen "päiväkirjan" kautta vaan suunnilleen montako kertaa muistan että on päivän aikana tehnyt tiukkaa olla polttamatta.

Omalla kohdallani mielenkiintoiseksi on muodostunut sovelluksen terveysosio, jossa reaaliaikaisesti näen miten savuttomuus kohentaa terveyttäni monilta osa-alueilta. Toki aika on kussakin osa-alueessa arvio, en usko että juuri klo 23 maistan paremmin kuin vaikka klo 22.59. Mutta mielenkiintoista silti.

 Paljon muitakin ominaisuuksia ja toimintoja tuossa sovelluksessa on, mutta tässä ne mistä mä eniten tykkään. Ja olen kyllä huomannut senkin, että sovelluksesta on apua.

Kun tupakanhimo iskee, avaan sovelluksen ja katson jo saavutettuja terveysvaikutuksia. 

Terveyden takia mä tähän hommaan lähdin, en mene röökille vaan alottaakseni kaiken tämän alusta. 

Ei ei ei.

Irti tupakasta, päivä 3

Yksi vuorokausi jälleen takana, onnistuneesti täysin tupakoimatta.

Keuhkot kiittää, usko itseen kasvaa.

Jaksan jo nyt paremmin.

Eilen aamulla hieman jännitti, edessä oli ensimmäinen työpäivä tupakoimatta, kuin myös ensimmäinen kerta kun tupakoinnin lopettamisen jälkeen istun autoon.

Ajellessani yksin, ihan sama minne, on mulla melkein kokoajan ollut sätkä huulessa. Tiesin, että autoilu ilman tupakkaa tulee olemaan todella haastavaa, joten otin laastarin lisäksi käyttöön uuden aseen, Nicorette inhalaattorin. 

Alkuun tuntui, ettei siitä mitään irtoa. Hetken taisteltuani taisin hoksata tekniikan, ja kyllä huomasin selkeästi hyödyn. Inhalaattori tarjosi mukavasti samalla käsille tekemistä, enkä sen lisäksi kaivannut tupakkaa.

Myös työpäivä meni mukavasti inhalaattorin avulla. Pari kertaa oli sellainen fiilis että jotain puuttuu, mutta en sitä jäänyt sen enempää ihmettelemään, vaan jatkoin töitäni.

Kotimatkalla oli hyvä fiilis, mä selvisin sekä autoilusta että työpäivästä ilman tupakan tupakkaa. Mä pystyn tähän, perhana! 

Kotona alkoikin sitten taas se sukkien jaloissa pyöriminen, tekemistä tarvii keksiä ja heti.

Yksi teksti blogiin, vähän timanttityötä ja siivoamaan pihaa, sitten lenkille.

Onnistuin keksimään riittävästi virikettä, ja illalla lasten mentyä nukkumaan päätin viettää loppuillan netflixin parissa. Vasta illemmalla oli sellainen fiilis että olis purkalle tarvetta. 

Tupakanhimo on pysynyt todella hyvin kurissa, ehkä jopa liiankin hyvin. Syy siihen saattaa olla runsas nikotiinituotteiden käyttö. Seuraavan päivän tavoitteeksi asetankin itselleni sen, että edes vähän vähennän korvaustuotteita.

Nukahtaminen oli eilen illalla hankalampaa kuin kertaakaan tällä viikolla. Olen aiemmin todennut, että youtubesta löytyvät 5-minute crafts-videot toimivat hyvin unilääkkeenä. Video siis kännykästä pyörimään, ja kas, ei siinä taaskaan kauaa mennyt kun silmät alkoivat pilkkimään. 

Känny pois ja unta kuulaan.

Heräilin kyllä muutamaan otteeseen, mutta on sitä mun elämässä huonompiakin öitä ollut. 

Tänään aamulla leikkasin 25mg nikotiinilaastarin puoliksi ja lätkäisin sen käsivarteen.

Ensimmäinen aamu, kun rohkenin itse lähteä koiran kanssa pihalle, puolisoni on sen tähän asti tällä viikolla hoitanut. Hyvinhän se meni, inhalaattorin kanssa. Klo 11 tuli täyteen 3 vuorokautta ilman tupakkaa.

Inhalaattori toimii mulla varsin hyvin korvikkeena siis silloin, kun joku tilanne on ehdottomasti vaatinut sen tupakan. Kokoaikaisesti inhalaattoria en käytä, vaikka saattaisihan sekin toimia. Luulen vaan että mulla tämä purkan jauhaminen on yksi asia joka harhauttaa mua menemästä sinne tupakalle.

Tätä kirjoittaessani olen ollut savuton 3 päivää, 7 tuntia ja 4 minuuttia.

Olen jättänyt polttamatta 65 tupakkaa, ja tupakointiin olisi mennyt melkein 5,5 tuntia aikaa koko tältä viikolta. Jos edelleen tupakoisin, olisi jo valmistunut timanttityö kesken, piha olisi siivoamatta, keittiö puunaamatta ja kissanvessaa en olisi yhtä maanisesti kuurannut. Tämän päivän harhautuksena siivosin auton. Sekin olis todennäköisesti tekemättä, koska vastahan mä pari kuukautta oon sitä "suunnitellut".

Sivunäyttöjen mukaan joku käy näitä mun juttuja jopa lukemassa, KIITOS siitä.

Olisi mukava, jos jättäisit kommenttia, risuja tai ruusuja, ideoita, ihan mitä tahansa. 

Helpottaisi myös jos (toivottavasti) mukavaa luettavaa löydettyänne jakaisitte blogiani somessa, sen pystyy näppärästi tekemään painamalla tuosta alhaalta noita pikkuisia logoja =)

Kiitos! =)

Irti tupakasta, päivä 2

Aamulla klo 11 tuli täyteen 2vrk savuttomuutta, poislukien se yksi lipsahdus ensimmäiseltä vuorokaudelta. Sen päätin unohtaa, olla tekemättä siitä nyt mitään maailmanluokan ongelmaa.

Tupakanhimo oli paha eilen aamulla, mutta laastarilla ja purkalla siitä selvittiin.
Mieli kaipasi harhautusta, sitä sain kirjoittamisesta. Siinä puuhassa menikin useita tunteja, blogiin tuli kirjoitettua paljon, julkaistujen lisäksi sain aikaan paljon luonnoksia, joita voin julkaista sitten kun enää jokaisesta päivästä ei riitä kirjoitettavaa päiväkirjamuodossa.


Koko päivän vietin kotona, kirjoittaen, kokaten, youtubea tuijottaen. Teki mieli soittaa kaverille, mutta ne puhelut on lähes aina puhuttu sätkä huulessa, joten jätin sosialisoitumisen siltäkin osin väliin.

Tupakanhimoa oli monta kertaa, mutta jokaisen yli onnistuin pääsemään sortumatta. Alkaa tuntua siltä, että mä uskallan olla edes vähän ylpeä itsestäni. Kaipaan tupakointia, mutta monesta eri syystä en halua tupakoida.Taidan jo huomata vähän muutoksia.

Luulen, tai ainakin kuvittelen että maistan jo paremmin. Maman nuudeleissa on muuten itseasiassa sittenkin aika paljon chiliä, kun sinne koko pussin tyhjentää :D

Jelly beans karkeista pystyy sittenkin erottamaan mitä makuja siinä onkaan.

Kissojen vessalaatikko on aika pestä. Pissa haisee vaikka laatikko on juuri siivottu.

Auto haisee tuhkakupilta.

En ole yskinyt koko päivänä kuin muutaman kerran. 

Keuhkoihin ei satu kun vetää syvään henkeä, eikä se aiheuta akuuttia yskäkohtausta.

Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että varpaat ja sormet ei palele. 

Voin nukkua ilman villasukkia!
Uni tuli taas hyvinkin nopeasti, enkä muista heräilleeni yöllä.

Aamulla tupakan sijaan ensimmäisenä mielessä on laastari ja purkka. Tiedä häntä sitten onko se juurikaan parempi ajatus kuin se rööki, pidemmällä tähtäimellä mietittynä. Mutta sitä mä kerkeen miettimään sitten joskus, nyt vaan rauhassa nikotiinikorvaushoidolla irti pinttyneistä tavoista, myöhemmin sitten irti itse nikotiinista.

Ehkä kuvittelen vain, tai sitten muutoksia voi ihan oikeasti tulla näin nopeasti.

Yksi negatiivinen muutos on se, että mulla on kokoajan nälkä.
Päätän, että vaaka saa nyt hetken pölyttyä keskenään, mulla on nyt tärkeämpi asia työn alla.

Miksi haluan lopettaa tupakoinnin?

Niin, se on kysymys mikä mun kannattaa itseltäni kysyä, vaikka vastaus onkin ilmiselvä.
Kysymykseen pitää miettiä myös vastaus, jotta heikkoina hetkinä muistan, miksi käyn tätä läpi.

Mun kohdalla tilanne on sinänsä hassu, että mä en halua lopettaa, mutta silti haluan.
Käytännössä mun on pakko, ellen halua ennenaikaisesti hautaan.

Mä tiedän että tulen kaipaamaan sitä niinkutsuttua sosiaalista tupakointia, ja miten sitä voikaan kesällä istua aamukahvilla omalla terassilla ilman että polttaa samalla tupakkaa?
Mutta kyllä se onnistuu multakin, kun se kerran onnistuu niin monelta muultakin.
Mä oon aina ollut todellinen härkäpää, niin hemmetin itsepäinen kuin olla voi, ja mä oon nyt päättänyt onnistua edes tässä.

Mutta tosiaan, mikä tässä nyt sitten motivoi?
No, monikin asia.


-Lapset
Tällä menolla mä en välttämättä näkisi edes nuoremman 20-vuotis syntymäpäivää.
Ja kuinka hienoa olisi väsymättä juoksennella, touhuta ja kohnottaa lasten kanssa.
Mikäli joskus lapseni saavat perheenlisäystä, olisi mahtavaa olla näkemässä se, olla apuna ja tukena.

-Terveys
Keuhkot piiputtaa, suvussa keuhkoahtaumatautia. Ei mulle samaa, kiitos.
Eräs nimeltämainitsematon ajankohtainen virus saa minut todennäköisesti sairaalaan, mikäli muhun iskee. Yksi keuhkokuume takana, eikä siitä ilman sairaalareissua selvitty.
Keuhkot on niin huonossa hapessa, ettei se mikään ihme ole että kropparemppa ei oikein sujunut. Laihdutuksessa liikunta ei tosin ole mikään ehdoton pakko, mutta motivaatio siinä meni kun kunto ei ottanut kohentuaakseen vaikka mitä teki. Terveemmillä keuhkoilla on helpompi yrittää uudelleen.

-Muut ihmiset
Tupakoimattomien ei tarvi enää kärsiä mun tupruttelusta, tai pahanhajuisesta hengityksestä.
 Mun ei tarvi "hylätä" savuttomia ystäviäni yksin, kun vaikka baarissa tai kauppajonossa haluan lähteä tupakalle. Heidän ei tarvi enää odottaa sitä että vedän savut ennen kun voidaan lähteä jonnekkin tai tehdä jotain.
Naapurien ei tarvi herätä mun yskimiseen.

-Raha
Vaikka sätkiä polttaakin, niin menee siihen silti melkoinen siivu vuodessa rahaa. Sukanvarteen se raha tuskin edelleenkään tulee jäämään, mutta josko se menisi edes johonkin järkevämpään.

-Aika
Heh, ennen kun lopetin en edes tajunnut paljonko mulla menee jo pelkästään yhden päivän aikana aikaa hukkaan tupakalla istuessa. Keskimäärin 1h 40min meni päivässä tupakointiin. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä!

-Työ
Lopettaneena mun ei tarttis enää vältellä hakemasta savuttomiin työpaikkoihin.

Tämä lista lienee kuitenkin vasta alkua. Uskon, että ajanmyötä positiivisten asioiden lista kasvaa ja kasvaa, ja unohdan kokonaan kaikki ne muka hyvät syyt tupakoida.